maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kesäkunto tuliko se savutettua, oletko tankannut turhaan kehoasi? Pääsitkö tavoitteeseen vai jäikö se saavuttamatta.


Kesäkunto.
Juhannus on ohi ja kesä alkaa taittumaan syksyyn. Vai alkaako se kesä vasta nyt, jota varten koko kevät on laihdutettu? Ei ole juuri haitannut jos simmarit ei alkukesästä päälle menneet, joko kokonsa puolesta tai vapaasta tahdosta. Kylmää on ollut kuin jäätiköllä, mutta mahtavat lenkkeily ja sisäliikunnan harrasmahdollisuudet, kun ei tee mieli olla ulkona :)  Tai mieli tekee, muttei ehkä kykene. Viileämmässä säässä on kyllä  mukavampi lenkkeilläkin, mutta jostain syystä lenkkeilijöitä ei ole tullut vastaan yhtä paljon kuin aikaisempina kesinä.
Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä, mutta heitä kaikkia yhdistää jonkinlainen tavoite painonhallinnassa. Laihduttaminen tai kehon muokkaaminen mieltymyksiään kohtaan. (en suostu käyttämään sanaa kiinteytyminen)
Kesä on siitä kummaa aikaa, että kenenkään mielessä ei ole (suurta osaa) painonhallinta, liikkuminen tai terveellinen syöminen. Syinä on monet kesäiset juhlat, grilliruoat ja se kesän pituus, josta sitten koitetaan syömällä nauttia. Eikö kuulostakin erikoiselle, nautin kesästä syömällä. Laihdutan sitten syksyllä. Tässä toteutuu helposti, aloitan maanantaina kuvio, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kesäloman jälkeen syksyllä, ehkä, yleensä ei silloinkaan.
Ihminen on kova ajattelemaan, mutta toiminnaksi se ei useinkaan johda tai jos johtaa, se ei välttämättä ole kestävää.

Kuinka välttää liikakilot.
Tällainen ilmiö voi käydä valmennuksenkin aikanakin. Ollaan viikonloppuisin lipsahdettu sinne nakkikioskin tai pizzerian eteiseen pyörähtämään ja ajatellaan että maanantaina sitten. Kerta tai kaksi viikossa ei mitään haittaa, niin voisi luulla. Ajatellaan että kyllä valmentaja sitten korjaa nämä tuhot ja vähentää ruokaa tarvittavan määrän hetkeksi tai sillä on joku vinkki vitonen takataskussa, jotta se tavoite edelleen on saavutettavissa.
Vaikka kaikki tarvittavat toimenpiteet tehtäisiinkin, ei kannata luottaa että tulosta syntyy vaikka muilta päiviltä ruokaa vähentääkin. Niin paljon ei välttämättä pysty vähentämään, että sitä olisi mainittavaa hyötyä tai se edes kannattaa. Pari riisin jyvää ei riitä ravinnoksi :D Jotkut ilmoittavat etukäteen että aion syödä viikonloppuna, tee vähennyksiä jotta "vahingot" ei olisi niin suuret.
Viikonlopun ruokailut koitetaankin usein kumota viikolla todella niukalla syönnillä, joka taas aiheuttaa se,n että kun perjantai tulee, samalla tulee herkutkin. Ollaan ikuisesti siinä tilanteessa että viikolla kieriskellään syyllisyydessä ja tehdään katumusharjoituksia. Viikonloppuna palkitaan itsemme taas loistavasta työstä "hieman" herkutellen.

Kuinka moni pääsee tavoitteeseen.
Jos valmennuksen aloittaa 10 ihmistä samaan aikaan vain kaksi heistä pääsee tavoitteeseensa ja noudattaa ohjeita.
1-2 lopettaa, toinen lopettaa valmennuksen ja toinen ruokien punnitsemisen.
Loput saavat jonkin verran tulosta aikaan ja oppivat uusia hyödyllisiä tapoja, mutta osa heistä todennäköisesti saa laihduttamansa kilot takaisin ja aloittavat myöhemmin laihduttamisen uudelleen.

Miten usein voi poiketa ruokavaliosta.
VAIKKA satunnaisesta poikkeamasta ei olekaan juuri haittaa edes laihduttaessa, on meillä jokaisella oma määritelmä satunnaisesta. Joillekin se voi olla useammin ja jos olet tottunut aikaisemmin syömään irtokarkkeja joka päivä voi kerran viikossa olla satunnaisesti.
Kerran viikossa överimätöt voi sabotoida hyvää yritystä pudottaa painoasi. On eri asia syödä ateria, jota mahdollisesti tekee mieli, kuin mättää ruokaa koko päivän. Aterialla voit saada vain murtosan siitä kalorimäärästä, kuin jos syöminen alkaa aamusta ja päättyy kun silmät ei enää illalla pysy auki ja pizza slice on menossa suuhun.

Satunnainen tarkoittaa asiaa jota tekee harvemmin.
Säännöllisesti tarkoittaa asia jota tekee useammin ja tapahtuma toteutuu viikosta toiseen omalla paikallaan.

Mikä on satunnaista ja mikä säännöllistä.
Voiko kerran viikossa tapahtuvaa juopottelua kutsua satunnaiseksi vai säännölliseksi? Entä kerran viikossa lenkkeily?? Onko se säännöllistä vai satunnaista? Riippuu hyvinkin paljon henkilöstä mitä pitää säännöllisenä tai satunnaisena. Satunnaiseksi itse määritelty viikottainen herkuttelu ei kuulosta yhtä pahalta kuin säännöllinen.  Kummassakaan ei periaatteessa ole mitään vikaa, jos itse tietää paljonko tulee syötyä ja osaa laskea ateriansa niin ettei kalorimäärät kohoa oman kulutuksen yläpuolelle jos tavoitteena on kehonpainon pudottaminen.
Onko kerran viikossa lenkkeilystä hyötyä? Vai pitäisikö sen tapahtua useammin, jotta tavoitteesta riippuen saataisin ne parhaat hyödyt? Onko parempi käydä kerran viikossa lenkillä kuin ei ollenkaan?
Jos pidät lenkkeilystä ja vaikka se tapahtuisi vain kerran vuodessa on siitä  ainakin korvien välille hyötyä, mutta jos laihdutus tai kunnon kohottamis mielessä sitä ajattelee tekevänsä, harakoille menee.

Kaiken takana on:
Säännöllisyys on kaiken A ja O. Jos halajaa tuloksia on tapahtumia tultava useasti. Lihaksia haluavan on mentävä salille 3- 4kertaa viikossa, vähintään. Laihduttajan on pidettävä herkkupussukan nyörejä kireämmällä, kuin sellaisen joka ei halua painonsa putoavan. Jos kaipaat lisää liikkuvuutta on sinun venyteltävä useammin kuin 10 minuuttia kerran viikossa treenin jälkeen.
Jos haluat elää terveellisemmin ja vaikuttaa ravinnolla vaikka veriarvoihisi on sinun syötävä ympäri vuoden ja vuodesta toiseen terveellisesti, jotta ne tulokset myös pysyvät. Jos pääset tavoitteeseen, silloin se työ vasta alkaakin.

Tankkaatko sinäkin, vaikkei tarvitsisi?
Tankkaaminen onkin varsin yleinen määritelmä, jota ihmiset käyttävät syödessään herkkuja.
Pitää tankata että jaksan mennä salille.
Pitää tankata että jaksan ensi viikolla töissä.
Pitää tankata kävin salilla.
Pitää tankata oli raskas päivä töissä, koska olen sairaana ja paranen paremmin jos keho saa ruokaa....
Useinkaan tankkaamisella ei tarkoiteta sitä että energia olisi jotenkin päässyt kehosta liian vähiin ja olisi oikeasti syy täydentää tyhjentyneitä glykokeenivarastoja. Tankkaamisella tarkoitetaan useimmiten niiden herkkujen ja epäterveellisen einesten syömistä.  Tankkaamisella se ns. sallitaan itselleen, jottei tarvitse potea syyllisyyttä syömisestä. Ihminen kun keksii aina syyn omalle toiminnalleen oli se syy sitten järkevä tai ei.

On aivan normaalia tuntea itsensä välillä väsyneeksi se ei tarkoita sitä että se pitäisi heti ratketa karkkipussiin tai mielitekoihin. On osattava katsoa taaksepäin realistisesti omaa toimintaansa ja tavoitteita onko aiheellista lisätä hetkellisesti ruoan määrää vai ei.  Syömällä voit vaikuttaa olotilaasi ja varsinkin sillä mitä ruokaa suuhunsa laittaa. Väsymys ei ole syy herkutteluun tai edes palatumisen hitaus, siinä vaiheessa keho tarvitsee enemmän ravinteikasta ruokaa kuin herkkumättöä.  Usein niillä ns. herkuilla saa olonsa vain  tukkoisemmaksi ja kehnommaksi vaikka ehkä ajatus olikin tavallaan hyvä ruokkia kehoa. Usein vaan keho kaipaa väsyneenä enemmän hiilihydraattia kuin mitään rasvapitoista, joten suklaa ja jäätelö ei ole tässä tapauksessa paras vaihtoehto.  Mielitekojen kuuntelu ei välttämättä kerro mitään siitä että mitä se keho oikeasti tarvitsee.



Kehon luontainen rasvaprosentti.
Tätä kutsutaan tilaksi johon kehomme pyrkii jatkuvasti ja se on tila jossa sillä on hyvä olla ja toimii optimaalisesti. Tämä tilan ylläpitämiseen ei tarvitse "juurikaan tehdä töitä", usein tätä tilaa myös sanotaan syyksi miksi rasvanpolttaminen kehossa on vaikeampaa. Uskon että keho tottuu nopeasti aina tilaansa ja toki se esimerkiksi hormonitoiminnan kannalta toimii huomattavasti jouhevammin rasvaisemmassa kunnossa kuin erittäin kireässä kunnossa, mutta sitten taas jos rasvaa on liikaa sekin aiheuttaa hämmennusta kehossa, eikä toimi kuten pitäisi.

Tämä tilanne tulee usein eteen kun lähdetään hakemaan sitä rasvattomampaa kehoa kisatilannetta vasten. Kisassa kun rasvat tulee olla hyvin matalalla, jolloin  kehon erilaiset hormonitoiminnat alkavat  laahaamaan perässä ja keho hieman hidastuu. Tämä tarkoittaa myöskin sitä, että sen rasvattomamman kunnon eteen JOUTUU tekemään enemmän asioita jotka ovat epämukavia keholle ja mielelle. Nämä asiat ovat syödä vähemmän ruokaa ja liikkua enemmän.

Keho pyrkii jatkuvasti tähän luontaiseen tilaan, siitä syystä peruskulutus laskee. Tunnet itsesi enemmän nälkäiseksi, syömisen jälkeen ei tule  juurikaan kylläinen olo, säätelemällä kehon hormonitoimintaa (mm. kilpirauhanen, kortisoli, testot)  Nälän lisäämisellä koitetaan siis saada sinua syömään enemmän, jotta et olisi "liian laiha" ja kehosi toimisi normaalisti.
Tämän luontaisen tilan on jokainen määrittänyt (aiheuttanut) itse. Jos siis kehosi on suurimman osan elämästä ollut reilusti ylipainoinen se pyrkii pääsääntöisesti siihen tilaan, jossa olet useimmiten ollut. Sinun ei siis tarvitse olla kisakireä kärsiäksesi tästä.
Tämän vaikutukset huomaa juurikin silloin jos diettaaminen tapahtuu nopealla syklillä, jolloin ero on huomattava rasvanmäärän kannalta, mutta jos esim aikaa käyttää vaikka 4 vuotta voi tie olla huomattavasti helpompi ja keho tottuu muutoksiin siinä matkalla, ilman että se alkaa laittamaan kauheasti vastaan, jolloin on mielestäni mahdollista saavuttaa uusi luontainen rasvanmäärän tila jota on helpompi ylläpitää.
Kukaan ei ole kuitenkaan luontaisesti lihava, sen rasvamäärän hankkimiseen on syöty enemmän kuin kuluttaa.

Paras olisi jos aina pysyisi normaalipainoisena eikä suuri heilahduksia tulis suuntaan eikä toiseen, jolloin kehon erilaiset toiminnat on suhteellisen turvattuja, korvien välistä puhumattakaan. Mikä sitten on se normaalipaino onkin taas hyvin suhteellinen asia. Jos omaa paljon lihasta voi kehonpaino olla normaalia isompi ja painoindeksissä luvut näyttää aina ylipainoista. Tosin suurimmalla osalla suomalaisista ylipaino ei johdu lihasten määrästä. Tämäkin asian voi tarkistaa peilistä, rasvanmäärä voi siis olla laihallakin ihmisella suuri eikä se tarkoita, että hänen kehonsa olisi sen terveempi kuin ylipainoisen.
































sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Onko tavoitteita ja millaisia, millainen motivaatiosi on?

Yleensä tarvitaan jonkilainen tavoite, jota kohden olisi hyvä matkata.
Motivaatio tulee tavoitteesta, on päätetty saavuttaa jotain ja sen asian saavuttaminen pitäisi toimia motivaattorina.
Tavoitetta kohti voi mennä erilaisia teitä pitkin, pitkiä tai lyhyitä. Matkalla voi tulla ylämäkiä, alamäkiä, mutkia tai olla välillä ihan pusikossa, mutta vaikka U-käännös käy mielessä, useimmat jatkaa matkaansa kuitenkin eteenpäin. Ilman jonkinlaista päämäärää on kuitenkin vaikea saada mitään aikaiseksi, sillä mistä tiedät millaisia toimia sinun pitää tehdä, jotta pääset tavoitteeseen tai edes lähelle sitä?
Painon pudottamisessa tavoitteena on usein  kilomäärä, harvemmin kukaan pelkän terveyden takia laihduttaa.  Tavoitteena voi olla myös vatsalihasten esiin saaminen tai pyöreämmät pakarat.



Onko jokin tavoite vääränlainen? Joku syyttää turhamaiseksi tavoitellessasi parempaa ulkonäköä? Moni aloittaa painonpudottamisen ulkonäkökeskeisesti, mutta huomaa matkan varrella miten se vaikuttaa omaan olotilaansa ja kyseessä ei olekaan enää pelkkä kilo tavoite, vaan se hyvä olo joka on saavutettu.
Joku voi olla pettynyt, kun tietty kilotavoite on saavutettu, ei peilikuva olekaan sellainen kuin oli ajateltu/ toivottu. Ollaan luultu oma kehonkoostumus väärin ja ajatellaan lihasmassaa olevan enemmän kuin onkaan.
Saatetaan verrata toiseen henkilöön ja ajatellaan, että muutamia kiloja tai jopa kymmeniä pudottamalla sinusta tulisi samanlainen, kuin jostain toisesta henkilöstä.

Toisiin vertaaminen on pahasta, koska meistä jokainen on erilainen. Totta, kaikilla on samat raajat, samat lihakset ja rasvamassaakin löytyy. Ne vain sijoittuu jokaisen kehossa erilailla, rasva menee jokaisella eri paikkoihin. Harva on 100% tyytyväinen siihen mitä on, mutta kannattaa olla tyyväinen siihen mitä on saanut aikaan.  Joku sanoo että tyytyväisyys tappaa kehityksen, mutta niin tappaa tyytymättömyyskin.



Tavoitteen lähtökohta ei tarkoita sitä että haluat muuttua sen takia, että inhoat itseäsi, vaan kuntoilu kannattaa aina ja varsinkin silloin jos pidät itsestäsi. On helpompi päästä myös tavoitteisiin jos itseinhon sijaan haluat pitää huolta itsestäsi, etkä pidä esimerkiksi liikuntaa rangaistuksena siitä että ajattelet olevasi läski tai epäonnistunut.

Rasvan polttaminen kehosta on suhteellisen helppoa ja nopeaa hommaa, mutta sen lihasmassan kasvattaminen onkin eri juttu. Sen tekemiseen menee vuosia, joka vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa.
Harjoittelu ei saa olla hipsuttelua, vaan painoja pitää nostella niin että naama vääntyy ja pierua on vaikea pidätellä. Kyllä tämä ei ole vitsi!!!







Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys ei ole muotia, en tiedä onko se koskaan ollutkaan?
Luovutetaan todella nopeasti tulosten suhteen tai tehdään asioita puolittain. Sitä on tehtävä töitä 100% tai sitten ei ollenkaan. Harvemmin ketään lihaksia on saanut kasvatettua, että käy salilla joka toinen kuukausi, pitää kesällä kolmen tai neljän kuukauden kesäloman.
Painokaan ei putoa jos joka viikonloppu on juhlia, joissa syöminen ja juominen ei ole kontrolloitua. Ei niitä juhliakaan tarvita, kyllä suomalainen osaa syödä ilman juhlaakin, yksin, seurassa tai tylsyyteen.  On turha verrata kehenkään toiseen joka niin tekee ja on sinun mielestä jo hyvässä kunnossa, et tiedä toisen taustoista tai tavoitteista. Et voi verrata, eikä kaikki kerro koko totuutta, somesta sitä on ainakin turha etsiä.




Tavoitteen on oltava realistinen, mutta pystytkö edes kykenee ajattelemaan tavoiteitasi niin.
Se johtuu tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta. Asiakkaalle ei pitäisi luvata sellaista mikä on mahdotonta. Vatsasta pelkästään ei voi laihduttaa, vaan koko keho kutistuu hiljalleen. Siellä missä sitä rasvaa on eniten, sinne sitä useimmiten jää myös viimeiseksi. Ei voi luvata että jos vähän laihduttaa on valmis kisaamaan tai antaa vääränlaista toivoa tavoitteisiin pääsystä. Sillä jos niihin tavoitteisiin ei päästäkään niillä ohjeilla, kokee asiakas olevansa epäonnistunut.

Miten sitten asettaa sen fiksun ja realistisen tavoitteen? Kuka on se joka kertoo totuuden? Haluatko kuulla totuuden?
Moni ei halua kuulla, että jos harjoittelee vuoden kovaa, saattaa olla että jotain kehitystä alkaa näkymään!!!
VUODEN? Haluan kesäksi kuntoon!!
SAATTAA, Miten niin saattaa, eikö sekään ole varmaa.


Onko ne tavoitteet sitten aina oltava saavutettavissa? Jos tavoite on pudottaa 10kg, mutta oletkin jo kahdeksan kilon jälkeen tyytyväinen saavutukseen, oletko mielestäsi kuitenkin epäonnistunut?
Jos todellakin saat 15kg pois, ehkä jopa enemmänkin, mutta mielestäsi kehonkoostumuksesi voisi olla erilainen, etkä olekaan tyytyväinen? Silloin pitää asettaa uusi tavoite sekä erilainen lähestymistapa tavoitteelle kuin aikaisemmin.  On silti oltava tyyväinen että olet päässyt yhteen (väli) tavoitteeseen sillä ilman sitä, et voisi päästä siihen toiseen tavoitteeseen.


Näin se vaan menee, mitään ei saa jos mitään ei ole valmis tekemään. Itsestään voi pitää, vaikka haluaakin kehittyä tai pudottaa painoa. Itseinho ei yleensä johda minnekään.





Motivaatiota tosin on vaikea pitää yllä jos itse ei huomaa minkäänlaista kehitystä tai jos sitä syystä tai toisesta ei synny. Silloin kannattaa katsoa taaksepäin, jos se on unohtunut, mistä olet lähtenyt. Usein silloin vasta huomaa mitä ja kuinka paljon on saanutkaan aikaan. Jos kehitys on tyssännyt on siinä hyvä paikka tehdä muutoksia toimintaansa. Virheistään voi ja kannattaa oppia, sillä ne vie sinua eteenpäin jos et tee muutoksia, ei tule muutosta.

Toisilla on motivaatiota vaikka muille jakaa ja toisia saa tsemppailla useamman kerran viikossa. Jos kaikki tuntuu väkipakolla puurtamiselta on syytä miettiä niitä omia tavoitteita ja mikä on saanut sinut liikkeelle. Olisiko niitä syytä muuttaa vai ovstko ne edelleen hyvät sellaisenaan?

On myös hyvä viettää aikaa seurassa joka ymmärtää ja tukee sinua, jos ihmiset lähelläsi kyseenalaistavat toimintaasi ja ehkä jopa onnistumistasi, on sinulla suurempi "riski" epäonnistua tavoitteissasi, eikä se ruoki motivaatiotasi.
On myös uskottava itse siihen mitä tekee, sillä jos olet varma että karahtaa karille jo alkumetreillä niin siinä tulee lopulta käymään. 

lauantai 27. toukokuuta 2017

Epämukavuusalueelle...

Milloin olet viimeksi tehnyt jotain missä et olekaan hyvä, vaan huono tai oikeastaan surkea??

Tuudittaudumme helposti tekemään vain ja ainoastaan asioita, joissa koemme olevamme hyviä, jätämme ne vaikeammat asiat tekemättä tai delegoimme ne jollekin muulle.
Jotkut asiat on toki parempi jättää ammattilaisen huolehdittavaksi, mutta tekemällä vain itselle helppoja ja vähemmän haastavia juttuja, saatamme samalla sabotoidan itseltämme kehittymisen mahdollisuuden.
On eri asia kuitenkin jättää se tekemättä, jos tiedät että joku muu tekee sen paremmin ja laatu on sellainen kuin pitää.  Jos itse alkaa säätämään voi esimerkiksi auto hajota enemmän.
 Joten on asioita joiden tekemiseen on hyvä saada joku muu.


Epävarmuus usein pilaakin suorituksia, myös silloin jos onkin hyvä jossain. Se on kamala tunne, tiedät osaavasi, mutta silti et saa sellaista aikaan kuin yleensä. Tai saat hyvän lopputuloksen, mutta hirvittävän työn jälkeen, koska tarkastat ja tarkastat, vielä kerran tarkastat, että oliko se varmasti näin?

Epävarmuus voi iskeä kaikkiin ja milloin vain. Nykyään epävarmuus voi iskeä somea selatessa ja valitettavan usein se oma epävarmuus kohdistuu myös omaan ulkonäköön, omaan statukseen tai jopa siihen, että kyseenalaistaa oman onnellisuutensa. Tämän tekee ihan vain sen perusteella että on nähnyt kuvan esimerkiksi instagramissa, joka voi lopulta paljastua ihan kaikeksi muuksi kuin totuudeksi.


Mitä olisi tehtävissä silloin kun epävarmuus iskee tai ei halua tehdä jotain missä on huono.
Jos halajat kehitystä jollain alueella on sinun mentävä sinne missä olosi ei olekaan mukava, epämukavuusalueelle. Pian huomaat että oletkin mahdollisesti kehittynyt ja parantunut, jolloin se ei olekaan enää epämukavaa. MUTTA sinun on silti vieläkin etsittävä niitä uusia epävarmuuksia ja heikkouksia joissa on kehittämistä ja tämä sama jatkuu ja jatkuu. Kukaan ei ole koskaan kokonaan valmis.

Sitten se epävarmuus, jos olet esimerkiksi työssäsi hyvä ja sinulle iskee hetkellinen epävarmuus kannattaa kysyä itseltään että onko joku vienyt sinulta sen ammattitaidon sillä sekunnilla pois? Miten et muka yhtä-äkkiä sitä osaakaan tehdä? Toki ihminen on erehtyväinen ja on inhimillistä tehdä virheitä, mutta se ei tarkoita että sinä olisit jotenkin huonontunut. Näistäkin asioista voi ottaa opikseen ja olla jatkossa parempi.

Usein myös työelämässä tuudittaudutaan siihen, että tehdään toki hyvää jälkeä, mutta pienellä panostuksella. Mutta voisit(ko) ehkä saada vieläkin parempaa aikaiseksi. Mennään siis taas sieltä mistä aita on matalin, eikä kuluteta energiaa siihen että hieman suuremmalla panostuksella voisi saada vieläkin parempaa jälkeä aikaan. Kehitys on siis pysähtynyt tai se pysyy paikallaan, sillä sinulle ja työnantajalle/ asiakkaalle on tähänkin asti riittänyt se suoritus ja taso niin se riittäköön nytkin.


Ei siis uskalleta ottaa sitä riskiä että tehdäänkin asioita uudella tavalla tai ihan jotain muuta kuin ennen. Toki pyörää on turha koittaa keksiä uudelleen, kun vanhakin resepti toimii, mutta ymmärsitte varmaankin pointin.

Liikunnassa ja saliharjoittelussa muutos on kehityksen avain. Jos aina harjoittelet samalla tavalla, käyt laitteet samassa järjestyksessä, samalla intensiteetillä ja samoilla toistomäärillä, et enää kehity jonkin tietyn ajan jälkeen enää juurikaan. Saatat ylläpitää sitä tasoa joka sinulla on, mutta muutoksia kehossasi ei enää tapahdu.
Usein sanotaankin että saliohjelmaa tulisi muokata kolmen kuukauden välein, mutta oikeasti niitä liikkeitä ei tarvtise kokonaan vaihtaa, riittää että vaihdat toistojen määrää, järjestystä ja otat ehkä muutaman uuden liikkeen repertuaariisi. Rakettitiedettä liikkuminen ei ole tai saliharjoittelukaan, mutta jos et uskalla lisätä painoja ajan myötä harjoitteluusi ei kehityksesi avain ole se uusi ohjelma, uudet liikkeet vaan se on uusi asenne ja asennoituminen harjoitteluun.
Uutta ponta voit saada harjoitteluusi ottamalla välillä ohjauksia, sillä pelkän ohjelman ohjaaminen ei välttämättä riitä, sillä paljon uutta asiaa kerralla ei voi aina jäädä mieleen. Tekniikka voi olla  pieniä korjauksia vaikka ja niitä ei itse huomaa.


Minä en juokse, koska nosta painoja enkä tee aerobista. Se on ämmien puuhaa tai ei mun tarvitse laihduttaa....
Se että et tee aerobista tuntikaupalla viikossa on ihan ok, mutta mitäs jos tekisitkin välillä jotain jolla sykkeen saisit kohoamaan ja peruskuntosi nousemaan. Saatat huomata että painojen nostamisesikin kehittyy eritavalla ja et alakaan puuskuttaa kesken sarjojen niin kovasti, sekä palautumisesi sarjojen välillä tehostuu.
Tai vaikka tunnet osaavasi jo kaiken etkä sinä muiden apua kaipaa tai ohjauksia, saatat yllättyä.
Ohjausten ottaminen ei tarkoita että olet huono, vaan että haluat olla parempi.





Aina on tilaisuus kehittyä, kukaan ei ole kokonaan valmis.


Omia epävarmuuksia on tämä kirjoittaminen, olen siinä luokattoman huono. Tekstin muokkaaminen ymmärrettäväksi vie todella paljon aikaa ja kirjoitusvirheitä on yleensä enemmän kuin tarpeeksi. Ei se silti estä kirjoittamasta, tässäkin asiassa voin kehittyä.







lauantai 6. toukokuuta 2017

Miksi laihduttainen tai uuden harrastuksen aloittaminen ei onnistu.

Vuodessa on 365 päivää ja 52 viikkoa.



Luettelen alla muutamia syitä, miksi usein laihduttaminen tai uuden harrastuksen aloittaminen epäonnistuu.

Tammikuussa:
Uusi vuosi
Loppiaiainen.
On kylmä, ei voi mennä ulos.
Alennusmyynnit.

Helmikuu:
Vieläkin on kylmä
Ystävänpäivä.
Talviloma.

Maaliskuu
Talviloma.
Lumi alkaa (ehkä) jo vähän sulamaan, räntää -> vituttaa.
Viikonloput.

Huhtikuu.
Pääsiäinen.
Vappu.

Toukokuu
Mahdolliset terassikelit.
Grillikauden avajaiset.

Kesäkuu
Lakkiaiset/ valmistujaiset.
Juhannus.
Kesäloma.
Aurinkoiset säät.
Vesisade.
Terassit.
Grillaaminen.
Hyttyset.
Allergiat.

Heinäkuu
Häitä.
Synttäreitä.
Kissanristiä.
Hautajaiset.
Liian kuuma.
Allergiat.

Elokuu
Koulut alkaa.
Kesälomat loppuu.
Vielä on kesää jäljellä.
Mökillä.
Kaverin mökillä
Pihatöitä.

Syyskuu
Talkoot
Vähän vielä paistaa aurinko.
Liian kylmä, välillä liian kuuma.
Kesän Visa lasku.

Lokakuu
Päivät ovat lyhentyneet.
Loskaa voi tulla.
Sataa.
Ei sada.
Syysloma.

Marraskuu
Pimeää.
Loskaa. 
Lunta.
Pikkujoulut.
Kylmä.


Joulukuu
Joulu.
Uusi vuosi.
Shoppailu.
Kylmä.
Oispa kesä, niin vois tehdä jotain.....

Muita syitä:
Omat, lapsen, kaverin, siipan, anopin, äidin, isän, mummon, ukin, kummilapsen syntymäpäivät, muut juhlapäivät, hääpäivät. 
Erot, syntymät ja kuolemat on myös listalla vaikka ne eivät tapahdu edes omassa perhepiirissä.
Stockmannin hullut päivät pitää myös laittaa listalle.
Tyttöjen-illat, poikien-illat, polttarit, varpajaiset, raskaus, imetys, synnytys.


Lisättäköön vielä kaikki liputuspäivät, laskiaiset ja muut merkkipäivät joihin oleellisesti jokin leivos kuuluu. Samoin listalle voidaan laittaa MM-kisat missä lajissa tahansa, jos ne tulee tv:stä.  Formulatkin voi olla joillekin este, mutta ei kaikille. 


Siinä ne yleisimmät syyt.  Jokaiseen syyhyn voi aina lisätä 6 päivää, koska yleensä se koko viikko menee pilalle ja joskus voi mennä se seuraavakin.
Pitää muistaa myös allergiat, nuhat, Kurkkukivut, kuumeet, vatsataudit ja muut sairaudet. 

Jottei kenelläkään mene herne nenään, jos on OIKEASTI sairas ei silloin kannata lähteä liikkumaan, MUTTA RUOKAVALIOTA VOI AINA NOUDATTAA!!!





















keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Toipumaan päin, sairauspäiväkirja vol 2.

Polvioperaatiosta toipuminen on ollut nopeaa, ainakin mulla. Näin muistelen että se olisi ollut viimeksikin. Toki vasta ei ole mennyt kuin kaksi viikkoa ja maltti on valttia, tiedetään. Kaikki varoittelee, älä nyt liikaa tee, ettei vain nyt sattuisi mitään. Varoitellaan ja ollaan "huolissaan",  käytkö liikaa salilla, mikset syö pullaa, miksi syöt pullaa jne. Joten on aivan luonnollista että ihmiset kertovat tästääkin asiasta oman mielipiteensä.




Leikkauksen jälkeen Torstaina en tehnyt oikeastaan mitään ja liikuin vielä keppien kanssa, kun en ihan kauheasti viitsinyt varata jalalle painoa. Ainakin ulos mennessä ne oli käytössä ja kävin koirien kanssa 400 m lenkin. Sehän oli sellaista solmuleikkiä ja keppien kanssa tilanne oli aika mahdoton, mutta selvisin hengissä.
Perjantaina kepit lensi jo nurkkaan, tosin oli ne mulla kaupassa mukana, mutta tuntui turhalle raahaamiselle, että päätin jättää ne kotiin (tai raahata vaan yhtä mukana).
Portaissa vielä tarvitsin vertaistukea niistä :)
Kävin salilla, tein käsiä ja hieman olkapäitä, sekä sairaalan fyssarin ohjeiden mukaan liikkeitä.
Jotka tosin on sellaisia että en tiedä onko niistä osan tekemisessä mitään järkeä. Tarkoitus niillä on kai aktivoida reiden lihaksia esim. laittamalla jalka suoraksi ja nostamalla sitä ylös ja alas kunnes reisilihas väsyy. Päätin pitää liikkeistä kyykyn penkille, joka olisi pitänyt tehdä kotona keittiön tuolille joka on taas liian korkea, salilla se onnistui paremmin kun oli matalampi taso tarjolla.
Portaat menin ilman keppejä ja kävin 750m kävelyllä koirien kanssa, hidas se oli kuten kuuluukin.


Lauantaina menin salille tekemään selkää ja jumppaliikkeitä. Kävelin matolla ja kävin koirien kanssa myös kävelemässä. Jalan liikkuvuus paranee joka päivä vähän.

Niin ja niille jotka kehoittavat olemaan iisisti ja varoa, voin kertoa että lääkärin ohje oli että jalkaa saa ja pitää käyttää normaalisti. Ei siis kyykkäämistä, jalkatreenejä vaan kävellä normaalisti mahdollisimman paljon linkkaamatta.
Tuota jalkajumppaahan pitäisi tehdä ainakin kolmesti päivässä ja esim tuossa sohvalla mä ojennan sitä jännitykseen ja koukistan. Kyykkyjä teen tasolle salilla, sillä kodin tuolit on liian korkean eli helpot eli ei siis tee sitä mitä sen pitäisi.

Pitää myös muistaa että kyseessä on kierukan tähystysleikkaus, ei mikään isompi operaatio. Se ei siis ole este tekemiselle vaan hidaste. Toki jokainen toipuu oman tasonsa mukaan, joten jollakin se voi kestää kauemmin.  Joku pyörittelee silmiä ja miettii että onko sinne salille pakko mennä ja vastaus on: ei sinne ole koskaan pakko mennä, mutta sinne saa mennä jos haluaa. Toiset ei halua mennä sinne vaikka niillä ei olisi mitään vikaa.


Sunnuntaina meno olikin jo huomattavasti reippaampi ja kävelyä tuli reippaammin. Salilla matolla 4 km ja koirien kanssa pari lenkkiä. Hidas kylläkin, mutta ei haittaa, mielummin hidas kuin ei liikettä ollenkaan. Portaat menee "sujuvasti" eikä tarvitse pelätä turvalleen menoa. Tämä on nyt se vaihe, että jotain voisi sattua jos unohtaa, että jalka  ei olekaan priimakunnossa, vielä. Kipua kun ei ole juurikaan ja vaikkei se taivukaan lähellekään normaalia, ei se kävellessä enää joka askeleella muistuta.
Maanantai oli jälleen treenin paikka ja päätin treenata jalkaa :) Siis sitä mitä ei ole operoitu, tein muutamia yhden jalan liikkeitä ja sitten istumaprässissä todella kevyellä painolla molemmilla jaloilla. Tällä korvasin sen kehonpainolla tehdyn kyykyn, jota olen kuntouttamiseen tehnyt. Tämä liike oli todella hyvä, aion siis tehdä sitä jatkossakin. Se ei venyttänyt liikaa jalan lihaksia vaan sopivasti eikä tullut yhtään kipua jalkaan. Eikä tarvitse tehdää 200 kyykkyä.
Kävely onnistuu todella hyvin, ainoastaan jos nousen portaita kokonaan toisella jalalla, saan järkyttävän pumpin etureiteen. Joten vielä mennään portaat yksi kerrallaan, varasin myös osteopaatilla ajan ja samalla pyydän akupunkitiota reiden lihaksille, jotta sais tuota kireyttä hieman laukeamaan. Muuten toimisi hyvin ja polvi ei itsessään vaivaa, etureiden lihakset kiristää piirun verran. Toki tämä on kehon oma suojamekanismi, joten en ole kauhean huolissaan tästäkään.

9x backside.



Keskiviikkona kävin akupunktiossa ja se auttoi todella paljon reiden nesteisyyteen ja taas on toipuminen ottanut ison harppauksen eteenpäin. Sain myös uusia jumppaliikkeitä jalalle.
Portaat menee huomattavasti helpommin jo loppuviikosta ja uusien jumppaliikeiden tekeminen auttaa ihan silmiin nähnden vahvistamaan koipea. Aloin tekemään hermottavaa treeniä myös toisellekin jalalle, sillä siinä on jo vajausta enkä saa sitä aivan suoraksi asti, joten ei se hukkaan mene siihenkään jalkaan. Isompia reisilihaksia metsästämään siis, joten eiköhän ne siitä ala kehittymään.

Keskiviikkona olin myös muutaman tunnin töissä, seisomisesta se ei kauheasti tykännyt, mutta ketara välillä ylös ja taas mentiin.

Tällä viikolla jalka on ollut jo niin hyvä, että olen portaakin voinut askeltaa normaalista ja tein porraskonetta salilla. Hieronta maanantaina auttoi myös avaamaan reisilihaksia, joka lisäsi huomattavasti liikkuvuutta.
Salilla olen siis käynyt aivan normaalisti, ainoastaan jalkatreenit ovat jääneet (hyvästä syystä) vähemmälle. Tämäkään ei ole siis syy heittää hanskoja tiskiin, vaan on tehtävä entistä enemmän töitä, jotta kuntoutuu.Toki olen joitakin liikkeitä jaloillekin tehnyt, esim. loitonnus, pakarapotkut ja suorinjaloin maastavetoa pienillä painoilla, pian voin lisätä enemmän vastustakin jo.

Ruokavaliosta on pidettävä huolta jos on tavoitteita, painonpudotuskaan ei häiriinny tämän takia.
Helmikuun alussa alkanut dietti onkin auttanut tosi paljon nivelvaivoihin ja painoa on pudonnut 7+ kg.

Voin siis lopettaa sairauspäiväkirjani tähän, toipumista ei voi estää. 


torstai 30. maaliskuuta 2017

Sairaspäiväkirja :D

Keskiviikkona oli leikkauspäivä. Kävin aamulla ennen sairaalaan menoa koirien kanssa lenkillä.
Syömättä tuli olla 6 tuntia ennen leikkausta, mutta kun operatio oli puolelta päiltä, en viitsinyt nousta 5 aikoihin syömään, nukuin mielummin. Sain kuitenkin juoda vielä kahvia pari tuntia ennen operaatiota ja sehän riitti.

Vaatteet vaihtoon ja esilääkkeet sairaalassa kehiin, pienen ajan päästä köpöteltiinkin jo saliin. Tippa ja sen kautta jotain päätä pehmentävää ainetta suoneen ja pyysivät kääntymään kyljelleen, no siinä vaiheessa olinkin eri mieltä sillä olin nukutuksen kannalla. Ei siinä tosin tarvinnut väitellä, kun suoneen menikin sitten nukkumattia ja taju lähti sen siliäntien.
Eilistä olotilaa...

Heräämössä seuraavan kerran avasin silmiä klo oli 14, sain lisää särkylääkettä kahdesti ja suljin silmät uudelleen. Kello oli kolme ja taas joku kävi kysymässä miten menee ja sain lisää troppia ja kohta kello olikin neljä ja sitten se tuli viisi. Mä siis nukuin koko päivän.

Huono olo mulle tuli kun vaihtelin omia vaatteita päälle ja odottelin hakijaa paikalle ja sellainen ihan järkyttävä hiki iski päälle :) Hoitaja toi oksennuspussia, mutta en mä kyllä ollut ajatellut oksentaa, kysiy vielä että haluanko takaisin tippaan, en halunnut :D

Nukuin autossa, oli paha olo.
Pääsin kotiin ja sitten se yrjö meinasi tulla olohuoneessa, käsi eteen ja koitin rymistellä vessaan, mitään ei tullut, nielasin siis :D

Sohvalle lepuuttaan koipi ylhäällä.

Teipit sais olla viikon, kun tikkejä ei tullut laisinkaan. Purin tuon hirveen ruskean kääreen pois ja sekin jo helpotti kipua ja paineen tunnettaa koivessa.


Mitäs sinne sitten tehtiin. No se kierukan revennyt osa otettiin pois ja siellä oli myös iso kysta joka oli samantein tirskahdellut ulos kun sisään olivat menneet ja se tyhjennettiin. Samalla olivat siistineet polven sisäosan ja repsottaneen rustonpalan myös harkinnan jälkeen poistaneet.
Särki ja särkee tänään torstainakin ja sain muuten kepit joilla liikkua. Pari päivää pitää olla enemmän koipi ylhäällä kuin alhaalla ja jumppaliikkeitä saan alkaa jo tekemään fyssarin ohjeiden mukaan tänään. Pian sitten salillekin pääsee, onhan mulla kropassa muitakin lihaksia kuin jalat.

HUOMENTA

Olo oli kyllä eilen sellainen humiseva ja niin on vähän tänäänkin. Hiki tulee kun liikkuu pitkin asuntoa ja noi portaat aamulla ja eilen illalla oli kyllä verrattavissa puolimaratoniin, se hien määrä :D
Lääkkeet oli aika tehokkaat ja kun hoitaja kertoi mulle ohjeita sanoin sille että mä en kuule mitään, mun korvat on ihan lukossa ja nyökkäilin vaan kun en voinut puhua samaan aikaan, koska sitten en kuullu ainakaan mitään :)


Pari viikkoa saikkua, tikkejä ei tullut ollenkaan.

Kävin postilaatikolla ja seisoskelin koirien kanssa pihalla, naapuri lupas viedä Iitan lenkille.





P.s Söin eilen karkkia, siinä mun ruoat melkein eiliseltä olikin, ei oikein maistunut, ei ole kyllä tänäänkään juurikaan uponnut, mutta eiköhän sekin tästä korjaannu.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Asiaa tisseistä.

Rintalihasten treenaaminen on monelle naiselle vastenmielistä hommaa. Usein kysyessäni oletko tehnyt mitä liikkeitä rinnalle, vastaus on en mitään.Kun jatkan kysymistä ja kysyn miksi, niin vastaus on että kun en osaa tai se on liian raskasta ja vaikeaa. Eikä sitä liikettä koeta hyödyllisenä ollenkaan, koska ei haluta isompia tissejä.

Jotkus myös luullaan että rintalihaksen treenaaminen vaikuttaisi jotenkin itse rinnan, eli tissin, eli rintakudoksen/rasvakudoksen terhakkuuteen. Näin asia ei kuitenkaan ole, jos rintasi muistuttaa ketunnokkia niin sellaisena ne pysyvätkin, vaikka kuinka harjoittaisit rintaasi salilla. Itse tissin muokkaaminen onkin mahdotonta treenillä ja terhakkaaksi ne saa ainoastaan implanteilla.

Alla olevasta kuvasta voitte itse tarkastaa missä rintalihakset sijaitsevat, niiden kasvaessa ei, rasvakudos, pahmytkudos tai rauhaset kasva minnekään.


Rintalihasta voi harjoittaa monella eri tavalla, mutta itse suosittelen tekemään niitä samoja liikeitä joita ne miehetkin siellä salilla tekee. Tasapenkki, vinopenkki ja taljaliikkeet. Penkin voi suorittaa aluksi vaikka käsipainoilla jos tuo tanko tuntuu liian raskaalle aloittaa. Usein naisilla onkin puutteita ylävartalon voimatasoissa ja mielummin treenataan jalkoja, kuin ylävartaloa.

Rintalihaksen treenaaminen kannattaa, sillä samalla kun punnerrat saat harjoitusta olkapäille, ojentajalihaksille (eli alleille) ja hauislihakselle. Jos olkapääsi ei millään kehity, koita lisätä rintalihaksen treenaamista ohjelmaasi, voin vaikka vannoa että saat harppauksen olkalihasten kehityksessä. Toki tämäkin treeni on oltava lihasta rasittavaa ja painojen sen mukaiset, että joudut tekemään töitä sen nostamiseen, pois mukavuusalueelta!!!!
Usein penkkipunnerruksessa, oli se sitten tangolla tai käsipainoilla, pystyy nostamaan suurempaa kuormaa kuin jos tekisit esimerkiksi olkapäille pystypunnerrusta. Näin ollen saat uutta ärsykettä olkalihaksillesi.


Rintalihaksen kasvaessa, saat enemmän ryhdikkyyttä olemukseen ja alat ehkä jopa näyttämäänkin siltä että olet käynyt salilla, eikä sitä tarvitse arvailla. Kuitenkin kannattaa muistaa ettei se lihaskasvu tapahdu yhdessä yössä, kuukaudessa van se vaatii satoja jopa tuhansia toistoja ja monia monia kertoja salilla. Salilla ei kotona, sillä kotijumppa voi auttaa sinut alkuun, mutta myöhemmässä vaiheessa tarvtiset enemmän painoja harjoitteluusi, jos tavoitteena on lihaskavsu, joka tarkoittaa sitä että kehosi muokkaantuu löysästä vähemmän löysäksi. (en suostu käyttämään sanaa kiinteytys, koska se on sama asia kuin lihaskasvu)


Tämä kuva on naisten lehdestä bongattu.