Miksi ravintolassa toisen lautasella olevat eväät usein näyttävät siltä että ne kuuluis olla omalla lautasella?
Miksi toisen sotku jonkun muun kodissa ei haittaa?
Miksi täällä on aina huono sää? liian märkää, liian kuumaa, liian vähän lunta, liian paljon lunta.
Miksi on aina liian läski vaikka olisi kuinka laiha.
Miksi tulee huono omatunto aina kun syö pulla tai naapuri lähtee sauvakävelylle ja itse oli päättänyt pitää rennon illan sohvan sipsien ja bissen merkeissä..
Noh... en muuten tiedä. Itsetuntohan se siellä kolkuttelee, entisenä kampaajana tuntuu ihanalta, kun ei tarvitse enää olla kampaamossa töissä, sillä se jos mikä tuntuu olevan joko huonoitsetuntoisten jätelaitois jossa valitetaan kaikki mahdollinen omasta elämästä(ei siinä etteikö sitä joskus olisi kiva kuunnella ja pohtia asioita yhdessä) tai sitten koitetaan alistaa ja latistaa se kampaaja maanrakoon tunteakseen itse paremmuutta, joko tahallaan tai tahattomasti.
Kerran eräs asiakas oli minulle niin ilkeä että painelin takahuoneeseen itkemään, kokosin itseni ja menin sanomaa että sä oot todella inhottava ja voit etsiä uuden kampaajan kun et ole koskaan tyytyväinen. Vastaukseksi sain että en ole kuulemma ainoa joka sanoo häntä ilkeäksi ja sen jälkeen yhteistyö sujui paremmin..
Olen aina pitänyt asiakaspalvelusta ja tuntenut olevani hyvä ihmisten kanssa, mutta viime vuosi vei kyllä mehut meikäläsestä erinäisten tapahtumien takia. Nyt vaan ei pysty, eikä kiinnosta. Tiedättekö ihmisiä jotka vie kaiken energian pelkällä läsnäolollaan? On sellaisia ystäviäkin, todella raskaita. Olen tietoisesti päättänyt karsia nekin elämästäni, ei mun tarvitse kuunnella toisten valitusta, varsinkin jos se on erittäin turhanpäiväistä(jokaisella tietysti on omat tasonsa ja kaikkea ei tietenkään tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti)
Sää on ja pysyy sille ei voi mitään, läski taas kyllä se vaan lähtee!!
Kipu on myös hyvä keskustelun aihe. Mitä vanhemmaksi tulee sen paskemmaksi kaikki paikat menee ja varsinkin jos tekee paljon. Urheilija ei tervettä päivää näe, mutta ei muuten näe nekään jotka ei urheile? Sairakset ja vammat on vain hiukan erilaisia. Jokainen vamma ja sairaus tekee musta yksilöllisemmän, mutta ei musta invalidia saa siltikään, vaikka mut vois melkein luokitella sellaiseksi :)
Kipuun tottuu, vaikkei niitä tarvitse hyväksyä kaikella on rajansa, harmi vaan nykyään kun lääkärit eivät ota tosissaan ihmisten tuntomuksia ja usein joudutaan sitten turvautumaan ensiapuun kun jokin diagnoosi on mennyt päin hemmettiä ja burana ei auttanutkaan. Faktaahan on, että meistä jokainen heittää veivinsä jossain vaiheessa ja siihen asti olisi mukava elellä suhteellisen mukavaa elämää? eikö?(jos joku on jaksanut lukea tänne asti)
Isäni aikainen poismeno ja Äitini vakava sairaus on muuttanut myös minua. En muuten ala odottelemaan eläkkeelle asti niiden unelmien toteuttamista, kun vain ensin keksis mitä ne on :)
Olen iloinen, että pystyn tekemään.
Olen iloinen, että voin olla tekemättä.
Uutta vaihdetta silmään ja kohti Uutta Vuotta
10 pistettä ja papkaijamerkki niille jotka lukivat tämän loppuun :D