torstai 7. helmikuuta 2013

Perillehän se kyykkääminen eilen meni. Tänään on lötköt jalat ja hirmuinen väsymys. Känkkäränkkä meininki, meinasin itkua tihrustaa, kun koulusta pääsin. Mielessä kävi että jäisin sohvalle makaamaan peiton alle ja ottamaan päikkärit.
Mutta kuten niin monesti, salille kun pääsee, johan alkaa huvittamaan. Hyvän treenin sain aikaiseksi.

SJMV
Kulmasoutu tangolla.
Pullover taljassa.
Kulmasoutu vuorokäsin taljassa.
Ylätalja leveäote
Ylätalja kapea ote
selänojennus
30 min kevyttä hölkkää.

Aamujumppana oli kevyt sykkeen nosto ja kun oli lämmin venyttelin 20 min tuossa olohuoneen lattialla. Oiva keino aloittaa aamu.

Mä oon kyllästynyt tekosyihin. Niitä kuulee päivittäin, käytän kyllä niitä itsekin :) Harvemmin kuitenkaa taidan valittaa sen seurauksista? Jos itse ei saa persettään sohvalta ylös ja liikkeelle, niin turha siitä on ketään muuta syyttää tai valittaa, kun se hanuri vaan kasvaa ja kasvaa.
Helppohan sun on sanoa kun oot jo noin hyvässä kunnossa, toinen lause jota vihaan.
Niin tämänkin kunnon olen saavuttanut sohvalla makaamalla, enkä ole juurikaan mitään sen eteen tehnyt. Ihan vain lahjana tämäkin on tullut.
Jos itse ei tee, ei kukaan muukaan niitä asioita tee. Koulutehtävät ei kyllä itse kirjoita itseään valmiiksi tai taulut maalaudu valmiiksi, vaikka mulla olisi aina hyvä tekosyy olla tekemättä niitä(esim mennä salille)

Kuolleen sukulaisen muistopäivä on aina myös hyvä syy parin viikon mässäilylle. Jos traumaansa söis painaisin varmasti 140kg. Mulla se trauma taitaa vaan ajaa enempi jumppaamaan kuin jääkaapille :)
Menkoistakin olen kuullut että turpoaa 20 kg ihan tosta noin vaan... aikamoisia valheita ihmiset syöttävät itselleen ja sitten muille. Isot luut, geenit jne.

Että semmoista.



2 kommenttia: