lauantai 23. maaliskuuta 2013

Olen levännyt 3 päivää puntilta ja kisat lähestyy :)
Ajattelin, että vietän enemmän aikaa jumpalla, mutta toisin on käynyt, sopii mulle.
Yksi treeni päivässä, aamujumpan hanuri puutuen fillarin päällä.
Tänään raahaudun myös salille asti, pitkiä sarjoja lyhyitä palautuksia. Eikä tarvitse tehdä edes treenin jälkeistä aerobista. Hyvä niin, koska väsyttäähän mua ihan hullun lailla. Saan lepoa ja kroppa palautuu, sekä paino laskee. Hyvä tulee, onneksi ei tarvitse itse miettiä. Itsehän kiristäisin vaan tahtia kohti kisoja. Onneksi on joku fiksumpi, joka päättää mun puolesta.

Ensi viikko on tavallaan helpompi, kun koulua on vain yksi päivä ja sekin on treeneistä lepoa. Tämän viikon saldona on ollut kaksi hierontaa. Jalat ja yläkerta, nesteet kiertämään ja jumeja auki.


Joissakin blogeissa kirjoitetaan lajin varjopuolista, onkohan joku väittänyt, että niitä ei olisi. Tai onko niistä otettu selvää, ennen urakkaan ryhtymistä? Kisakuntohan on äärimmäisyyksiin vedetty, eikä missään tapauksessa ole normaalikunto. Jokaisessa lajissa on varjopuolia, voi loukkaantua pahasti tai jopa henki lähteä, riipuen lajista. Varmasti myös formulakuskit tiedostavat vaarat joita lajiin liittyy, eikä kukaan sano, että ei mulle sanottu että voin ajaa 300 seinään?
Seinään voi ajaa tässäkin lajissa, tulee kaikenlaisia kremppoja kisojen jälkeen tai sitten niitä ei tule. Kaikkeen pitää varautua, ei voi vain mennä vaaleanpunaiset lasit päässä eteenpäin. Monethan haluaa olla bikinifitness babe ilman, että edes tietää mitä se oikeasti vaatii.
Eilen minulta kysyttiin, että eihän bikinissä tarvitse olla niin tiukassa kunnossa, kuin bodyfitneksessä. No tarvii ja ei tarvitse. Eihän se tarkoitan sitä, että ei tarvitse treenata täysillä tai panostaa diettiin niin kovaa, kuin toisessa sarjassa kipailevat.

Kyllä tämä on ollut ihan yhtä kovaa treenaamista ja diettaamista bikiniin kuin fitnekseen.
Jos ajattelee, että eihän mun tarvii niin kovaa kuin muiden, et varmasti tee parastasi. Pitää tehdä juurikiin niin kovaa ja kovempaa kuin muut.
Tai jos treenivuosia ei ole tarpeeksi alla, kun jo kisaa. Voihan sitä kisata, mutta harvemmin menestystä tulee 6kk treenillä.

 Moni asia voi mennä pieleen ja moni asia mennä todella hyvin. Pitää olla sellainen valmentaja, joka kertoo kaikki asiat lajista, jos itsellä tieto ei riitä. Saa esittää ja pitää esittää kysymyksiä valmentajalle, eikä vain sokeasti mennä suu vaahdossa eteenpäin. Luottaen siihen, että kyllä se tietää ja kertoo. Elämä jatkuu kisojenkin jälkeen ja mielummin terveenä. Jos terveys ei ole jo hyvä ennen kisaprojektiin ryhtymistä, ei sitä voi olettaa, että se jotenkin parantuisi kisan myötä.
Itsehän olen loukkaantunut monesti ja kilpparinikin oli sekaisin, mutta olen päässyt suhteellisen vähällä vaivalla, tehden fiksuja valintoja. Ravannut lääkärissä ja saanut sellaisen lääkärin joka uskoo ja kuuntelee. Ennen kaikkea olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja mieltäni(ainakin välillä)
Osaan treenata vammoistani huolimatta, enkä luovuta ja jää sohvalle makaamaan jos jonnekin kolottaa. On myös sellaisia kolotuksia, jotka on syytä ottaa huomioon ja huilata silloin, kun on sen aika. Sitähän ei opi, kuin virheitä tekemällä ja niitä minäkin olen tehnyt paljon.

Lähdenkin tästä salille tekemään olkapää /ojentaja jumppaa ja lopetan "marmattamisen".
Hyvää viikonloppua ja mukavia treenejä tai lepohetkiä kaikille.







1 kommentti: