tiistai 28. toukokuuta 2013



Miten ja mitä olet oppinut syömään?
Miettinyt muutaman päivän sitä, millaisen esimerkin annamme omalla käyttäytymisellämme lapsillemme ja muille.
Mistä esimerkiksi ruokailutottumukset tulevat? Meillä kotona äiti oli todella huono kokki ja jos isä ei olis ollut innostunut ruoan laittamisesta, meillä olisi syöty todella huonosti. Isä ei antanut syödä pizzaa, hampurilaisia ja karkkipäiväkin oli kerran viikossa.
Olin normaalipainoinen lapsi.
Kun muutin omilleni, ruokailuni ei nyt ehkä olleet pahimmasta päästä, mutta eivät ne olleet ihan oikeinkaan :)
Monilla on kaapit täynnä herkkuja ja viikon jokaiselle päivälle sallitaan pieni "palkinto" itselleen. Tai sitten on aivan normaalia ottaa niitä joka välissä, kun muu ruokailu ei ole kunnossa.
Voiko ylipainoinen aikuinen  sanoa lapselleen hänen painostaan, kun itse samalla syö kakkua ja karkkia, sekä kehoittaa lastaan tarkkailemaan mitä syö, kun maha on päässyt kasvamaan??? No ei todellakaan voi.
Entä jos minä nyt syön tämän kakun palan ja menen sitten lenkille? tätäkin olen kuullu monesti. Tai että en ole syönyt koko päivänä mitään ja nyt syön tämän hampurilaisen ja ranskalaiset niin eihän se mitään haittaa..... No ei se varmaan haittaa jos ei ole väliä, mutta jos koittaa laihduttaa suosittelen kyllä sen hampurilaisen jättämään väliin. Ihmetellään miksi tulosta ei synny, pienetkin asiat vaikuttavat. Monesti niitä pieniä juttuja tulee päivän mittaan yllättävän paljon.
Entä jos käyn salilla, silloin minun ei tarvitse katsoa mitä syön? No kyllä tarvitsee, ruokailun tärkeys monesti unohtuu ja pelkkä jumppaaminen ei todellakaan riitä. Ne vatsalihakset kaivetaan kyllä esiin keittiössä. Kyllä se motivaatio äkkiä lopahtaa, vaikka harjoittelee viikossa monia tunteja eikä näkyvää muutosta juurikaan tapahdu, kunto kyllä kasvaa, mutta rasva ei pala.
Jos pidät viikon verran ruokapäiväkirjaa ja kirjaat kaiken siihen mitä suushusi laitat, paljastuu sieltä kaikenlaista. Voi niitä positiivisiakin yllätyksiä sieltä tulla, joskus voi olla kyse siitä että syö myös liian vähän. Liikaa proteiinia ja liian vähän hyviä rasvoja, unohtamatta niitä hiilihydraattejakaan. Tulta päin vaan, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja makunystyrät kyllä tottuvat kaikkeen. Aluksi mikään ei välttämättä maistu miltään jos on tottunut syömään huonosti, mutta kyllä se siitä, ei pidä luovuttaa heti ensimmäisen parsakaalin kohdalla ;)

Jos hankkii kaupasta vain terveellistä ruokaa, ei makean himossa tule mentyä sinne karkkikätkölle?
Enkä tarkoita todellakaan, että mitään herkkuja ei saisi koskaan ikinä syödä. Pitää löytää tasapaino syömisessä, liikkumisessa ja siinä että on itsellään hyvä olo ja viihtyy omassa kropassaan.



Tein eilen jalkatreenin ja ai että oli taas ihanaa viikon jalattomien treenien jälkeen. Tänään vuorossa oli selkätreeni ja kohta menen hierontaan. Puolentoista tunnin murjonta luvassa, onneksi jalat eivät ole vielä niin hapoilla eilisestä, että niihin voi kyllä nyt vielä koskea :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti