sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tervehdys


Jotenkin semmoinen fiilis, että fitness on seuraava allergia.
Varmasti tulee pian sellainen buumi, että kaikki treenaaminen on perseestä ja perseestä syöminen on pop.
Miten se onkaan niin, että media vaikuttaa ihmisiin vahvasti, fitness oli ennen todella outo juttu, kunnes siitä aiheesta tehtiin tv ohjelma. Sen jälkeen kaikki oli todella kovia jumppaamaan ja maitorahka ostettiin kaupasta loppuun. Jos syö pelkkää rahkaa en yhtään ihmettele jos terveys ja pää pettää jossain vaiheessa, kun 5 ateriasta 3 on rahkaa. Rahka on ihanaa harvemmin, mutta ei sitä pidä joka päivä syödä ja niin helvetin monta kertaa.
Kuinka moni laittaa suolaa rahkaan, jodihan on yksi tärkeimmistä "aineista" joka vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan?
Mitä tulee sen jälkeen, kun lopetetaan 8 viikon jälkeen se rahkan syöminen? No kukaan ei tiedä, ei taida tietää rahkan syöjätkään. Ihmisille annetaan lista kätee syö näin ja mehän syödään. Jos kyselee paljon siinä on kaloreita sanotaan, että laske itse jos haluat tietää. No  miten kukaan sellaista rupee nyt itse laskemaan jos ei ole kokemusta. Ihmisiä ei siis opeteta monipuolistamaan ruokiaan vaan odotetaan, että kyllä ne sitten ottaa taas uuden ruokavalion, kun edelliseen on kyllästytty.
Itse syön todella monipuolisesti ja joka päivä eri asioita, teen ruokani sen mukaan mitä tekee mieli. Toimii mulle ja suosittelen tutkimaan pakkauksia jo kaupassa jos haluaa terveellisemmän ruokavalion. Enkä tarkoita sitä, että kaikkien pitää olla kisakireitä fitness pimuja ja poikia, vaan että olisi hyvä olla omassa kehossaan, henkisesti ja fyysisesti.
Monestihan se henkinen puoli mättää myös niillä kisakireillä tyypeillä, ei todellakaan olla onnensa kukkuloilla, kun sikspäkki näkyy. Energiat nollissa ja vitutuskäyrä on todella korkealla. Littana maha ei tee ketään onnellisemmaksi, koska silloinhan sen ongelmakohdan löytää varmasi muualta.

Pitää syödä, että jaksaa ja on hyvä fiilis, ei pidä vältellä mitään tiettyä ruoka-ainetta jos siihen ei ole allergisia syitä. Esim. hiilareiden vältteleminen on kyllä suuri virhe, se ei pitkässä juoksussa tee juuri mitään hyvää kropalle. Elimistöt on suunniteltu, että se tarvitsee kaikkea toimiakseen. Hiilihydraatti on polttoaine!!
Jos on pitkään vältellyt niitä, voit olla aivan varma, että ne turvottaa ja on kamala nälkä, kun niitä alkaa taas syömään. Kestää aikansa taas tottua siihen ja mitä sitten jos turvottaa??? Jos on energiaa enemmän ja hymyilyttää, onko se silloin niin kamalaa?
Pitää valita ne hyvät hiilarit eikä sitten suklaata tai karkkia, se muuten ihan varmasti pistää väsyttämään.

Uimarannalla oli eräs nainen, joka kertoi ystävälleen, ettei voi ottaa maaten aurinkoa, koska ei pääse ylös sieltä maasta, koska on niin paljon ylipainoa. Samaan syssyyn hän kertoi, kuinka oli tehnyt ystävälleen paksun pannukakun, koko pellillisen. Hän oli syönyt sen kaiken itse, toisen puolikkaan hillon kanssa ja toisen sokerin kanssa. Lupasi tehdä uuden ystävälleen...
Onhan se hyvää, mutta onko se pakko syödä kaikki kerralla? Ei se sairaalloinen lihavuus aina johdu geeneistä, kilpparista tai isoista luista.
Ruoka voi olla riippuvuus ihmiselle, joka ei ole balanssissa ja monesti on jo luovutettu ennenkuin aloitetaankaan. Kuinkakohan moni todella ylipainoinen on katunut päätöstään muuttaa elintapansa terveelliseen suuntaan?
Ei se ole helppoa, eikä sen pidäkään olla muutenhan me jojoiltais kaikki painon kanssa + - 150kg.
Mutta jos sulta menee esim. jalka ja se tuottaa vaikeuksia liikkua tai sattuu selkään eikä pysty tekemään asioita normaalisti, sitä mennään lääkäriin, etsitään syy ja koitetaan hoitaa sinut terveeksi. Jopa se, että ei pääse makkurista ylös ilman Pekka Niskan nosturia olisi hyvä syy hakea apua ja tehdä asialle jotain.
On sillä laihduttamisella se nurja puolikin, kukaan ei halua näyttää myöskään luurangolta, joka kaatuu tuulessa tai kun rekka ajaa suojatiellä ohitse?
Jokaisella on omat tavoitteet ja mielikuvat asioista, ne pitäisi varmasti myös miettiä siltä kannalta mikä on realistista ja terveellistä.
Monesti jos mennään kampajalle jonkun mahtavan kuvan kanssa ja lopputulos ei olekaan filmitähti look, ollaan pettyneitä.
Ollaan iloisia siitä mitä ollaan saavutettu, eikä katsella sinne peiliin liian kriittisesti, sekään ei ole helppoa ei.


Mutta mikäs tässä elämässä olisi, ei sitten niin yhtään mikään.

Terveisin pessimisti, joka silti pettyy aina välillä.


6 kommenttia:

  1. Jei, hyvää tekstiä. Itse olen taipuvainen syömään silleen, että toistan samaa kaavaa helposti päivästä toiseen. Perustunee siihen, että se on vaan niiin yksinkertaista. Katson, että saan mielestäni ainakin, kaiken tarpeellisen siitä ruoasta mitä syön ja se kulinaristinen puoli jää vähän taka-alalle. Eipä se sitten olekaan ihme, että tulee se kausi, kun paistettu naudanpaistijauheliha ei enää maistukaan :D Mutta tosiaan arjessa, se on vaan niin helppoa, käydä siellä kaupassa, tietää mitä sieltä hakee ja tehdä ne eväät valmiiksi kaappiin seuraavaksi päiväksi. Aikaa siihen kaikkeen saa kulumaan joitakin minuutteja päivästä, kun on selvät sävelet. Nyt näin loman kunniaksi, täälläkin on alettu vähän leikittelemään ruoan kanssa, ja tehty jopa jotain mitä en normaalisti syö siinä muodossaan :) Nams nams :)

    VastaaPoista
  2. Niin kyllä itsekin syön helposti sitä samaa montakin päivää, mutta onneksi on taito hyppysissä, että jos tekee jotain muuta mieli, on se sallittua ;) Ei sitä aina jaksa, eikö pidäkään jaksaa ja sekin on hyvä tiedostaa. Itseltään ei pidä kieltää mitään, koska sitähän alkaa juurikin tekemään mieli mitä ei saa syödä. Ja sitten niitä listan kanssa syöjiä, joille ei ole annettu ohjeita muiden ruokien tekoon on kyllä hankala sitten alkaa soveltamaan mitään muuta ja ajatellaan että jos jauhelihan sijasta tekisikin mieli kalaa niin ei osata suhteuttaa sitä. Elämä ei kaadu yhteen siideriin tai kahteen, ei suklaa palaan tai kakkun ystävän häissä, vaikka se listalta puuttuikin. :)
    Soveltaminen on kivaa ja ruoanlaittokin sitten taas mukavaa ja ehkä huomaa että arkena se jokin muukin luonnistuu lähes yhtä nopeasti kuin muukin :)
    Hei ja hauskaa lomaa Päivi.

    VastaaPoista
  3. No hyvä oli kyllä tämä teksti! Hirveästi hyvä pointteja.

    Itteä kanssa hirvittää tuo hiilareiden välttely ja on hirvittänyt siitä asti kun karppaamisesta tuli muotia. En sitä kyllä tajunnut silloin enkä tajua vieläkään. Jotenkin vaan niin järjetöntä viedä joku niin tärkeä kuin (tässä tapauksessa) hiilarit lähes kokonaan pois. Ei se vaan voi tehdä keholle pidemmän päälle hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, niiden pois jättäminen on vain oikotie "onneen" mutta kuka pystyy olemaan ilman niitä loppu elämänsä...

      Poista