torstai 18. heinäkuuta 2013

Nyt meinaa tulla viileä ulkosalla, paljon vaatetta päälle niin hiki on taattu, vauhti pidetään sopivana eikä juosta ollenkaan. Olenkin tässä muutamana aamuna miettinyt, että miksi mä oon ennen juossut niin perkeleesti. Nyt ei juurikaan edes tee mieli juosta, miksi ihmeessä, kun voin (saan)kävellä. Ehkä se juoksu fiilis taas tulee takaisin, mutta juuri nyt ei kiinnosta juosta yhtään. Jospa jalat olisi vetremmät ehkä se sitten maistuis paremmin.

Aikansa kutakin, onneksi en ole "urheilija" vaan tavis, joka voi tehdä mitä haluaa ja ei ole pakko jos ei halua :) Kohta mä taas halaun kaikenlaista ja hyvä kokeillakin, mutta puntti on varmast tullut jäädäkseen. Vaikka otinkin pesäeroa siitä viime kesänä pari kuukautta ja se teki ihan vaan hyvää, lenkkeillä ja jumppailla himassa kesän ajan.
Mutta kyllä mulla olikin sitten rautaa ikävä kun sinne taas pääsin takaisin.

Paljon asioita joita pitäs tehdä tai haluan kokeilla. Kynnys on yleensä siinä, että pitäs olla pirun hyvä kun jotain aloittaa? Pitäisi olla heti laiha, kun aloittaa painon pudotuksen. Tai päästä heti juoksemaan 5 km vaikka kunto loppuu jo 2 km kohdalla.
Joogassa pitäs saada kaikki asanat heti ja spagaatti kaupan päälle ja crossfitissä kaikki mahdolliset sali ennätykset rikkoa samantien.
Tunnistan itseni tuosta :) tosin hieman olen tasaantunut ja oivaltanut, että voin tehdä vain oman parhaani ja siinä edetä ja tehdä vielä paremmin. Ihan sama jos napurin Pirkko vetää penkistä 100kg. Olen ihan tyytyväinen mun omaan suoritukseen, joka on ollut noususuhdanteinen. Jos ennen meni pelkkä tanko ja nyt saa jo päihin pari hassua limppua niin eikö siitä kannata olla tyytyväinen? Kannattaa kyllä.
Kaveri painaa 50 kg ja sä painat 60kg, noh mitäs sitten? Luultavasti kaveri on sua 10 cm lyhyempikin eikä oo päivääkään käynyt jumpalla. Toisilla on vaan niin hyvät geenit hehe mitä nekin on?

Mun eräs "sukulainen" pakotti mua aina junnuna puntarilla ja se halus tietää paljon mä painan ja sitten oli onnensa kukkuloilla, kun mä painoin sitä enempi ja se tosiaan oli mua päätä lyhyempi. Kun aloin käymään salilla ja ensimmäiset kilpailut oli takana hän sanoi kanssa aloittavansa fitneksen.... repesin. Sen fitness oli se, että ostettiin urheilukaupasta liian tiukka paita ja käveltiin lähibaariin se päällä... Mutta kyllä jos joku aikuinen tekee tuollaista nuorelle ihme jos se ei vaikuta ihmisen itsetuntoon jollain tavalla.

Tänään jumppailin rintaa ja hauista, vaikka piti tehdä olkapäitä ja ojentajaa. Ne pirulaiset eivät olleet vielä palautuneet edellisestä treenistä, joten ne siirtyivät.
Huomenna sitten viimeinen jalkatreeni ja päälle parin tunnin hieronta. Launtaina onkin totaalinen lepo eikä edes lenkkiä aamusella.






2 kommenttia:

  1. Tunnistan itseni tuosta, että pitäisi olla heti paras kaikessa, mitä kokeilee :)

    Kyllä sitä oppii pikkuhiljaa siihen, ettei jatkuvasti vertaa omia tuloksia toisten tuloksiin, vaan pitää vain keskittyä omiin tuloksiin ja omaan kehitykseen. Oman itsensä voittamisessa riittää varmasti tekemistä.

    Kestääkö palautuminen dietin aikana tavallista kauemmin?

    VastaaPoista
  2. Kyllä näinhän se menee, ettei voi olla heti paras kaikessa, mutta voi tehdä parhaansa ja kehittyä.
    Palautuiminen on kyllä hitaampaa ja olkapää treeni siirtyi senkin takia, kun teen selkä päivänä takaolkapäitä ja ne oli todella hellänä treenistä, joten siirsin suosiolla sitä treeniä eteenpäin. :)

    VastaaPoista