perjantai 9. elokuuta 2013

Mitä ihmettä silmäni näkevätkään!
Monessa blogissa jauhetaan siitä, että laitellaan perseen kuvia ja koitetaan olla fitnestä, postataan  kuvia hauiksesta ja kehutaan itseään.
Siitä että kaikki ei halua olla kisakireitä vaan suurin osa on tavallisia ihmisiä... Pakko ei ole lukea jos jonkun blogi käy ärsyttämään. Tavallisia ihmisiä ne kisaajatkin ovat, vissiinkin. En ainakaan koe itse olevani jotenkin parempi, kuin muut vaikka satunnaisesti rasvaprosenttini on alhainen, enkä käytä viikonloppujani sipisien ja makuunin karkkipussista kanssa. En todellakaan arvostele muiden elämäntapaa, jos joku nauttii sipseistään ja olomuodostaa , mikä oikeus mulla on sitä alkaa arvostelemaan.?
Mulla ainakin tuntuu olevan ongelmana se, että vaikka mielelläni käyn kissanristiäisissä tai kavereilla, lähes aina puhe siirtyy ruokaan tai treenaamiseen, vaikka keksin kyllä muutakin puhuttavaa helposti.
En saa juurikaan kutsuja syntymäpäiville, koska mä en juo alkoholia ja siihen syyt on ihan muussa kuin lajin harrastamisessa. Tai en syö mitään kuitenkaan, että ravintolaan on turha mennä/ edes pyytää syömään.
Mun maailma ei kaadu yhteen ravintolaruokaan, koska sielläkin on terveellisempiä vaihtoehtoja. Lajilla ei ole mitään tekemistä sillä, että syön terveellisesti.
Monesti se keskustelu siirtyy kuitenkin siihen, että se toinen on taas lipsunut ja painoa kertynyt ja pitäs ja pitäs ja pitäs... Niin mitä sitten, en mä vahdi toisten kiloja ja syömisiä. Mulle on aivan sama syökö joku pizzaa, mutta sille toiselle ei välttämättä ole ihan sama, että mä en sitä syö. Mä oon ehtinyt juomaan viinaa varmasti niin paljon, että mä tiedän millaista on olla ja örveltää, enkä mä nauti siitä, joten mun ei ole pakko sitä tehdä. Mun ei ole pakko tehdä mitään mitä mä en halua, eikä kenenkään muunkaan.

Mä voin paremmin, kun syön terveellisesti (reuma) ja viihdyn kehossani vaikka tähän täräyttää mitä ilmeisemmin useampikin kilo kisojen jälkeen. Kisat ja sen tuoma dieetti kestää aikansa vain ja elän ihan normaalia elämää, minulle.

En ole paras, enkä täydellinen. Mun elämässä on ihan yhtä paljon paskaa, kuin hyviäkin hetkiä kaikki on vain asenteesta kiinni. Kun välillä rypii pohjamudissa on ihana nauttia niistä hyvistäkin hetkistä, joita elämä tuo eteensä.

Negatiivisuus tuo itsellekin helposti negatiivisia fiiliksiä, joten karsin sellaiset ihmiset pois elämästäni. Kun joku valittaa koko ajan eikä ikinä ole positiivista sanottavaa mistään on todella raskasta seuraa, toki jokaisella on niitäkin hetkiä. Jos ei koskaan ole mitään iloa elämässä ja syyttelee omasta pahasta olosta muita, menee kyllä niin metsään. Muita ei voi muuttaa, itseään kylläkin. Jos jonkun kanssa ei sovi ajatukset yhteen on silloin kuljettava eri suuntiin.

Tulipahan sanottua.






8 kommenttia:

  1. LOISTAVA KIRJOTUS!!! Mahtava!
    Munkin, ihan "perustreenarin" kohdalla jo osa taivastelee miks treenaan ja syön mitä syön ja mitä varten jne. Se ei riitä, että sanoo tekevänsä kaiken ihan itteään varten ja omaks ilokseen. Pakko joskus oikein mainita jos vaikka duunissa popsii jonkun herkun, että hei näättekste, mä syön tämmösen, ettei niitten tartte taivastella... Vaik tosiaan, mitä se muille kuuluu, mitä mä syön tai teen, mut enivei.

    VastaaPoista
  2. Teksti kuin suoraan omalta näppikseltä. Thänks. <3

    VastaaPoista
  3. Oijoi ihan kuin omalta näppikseltä. Itse harvemmin otan puheeksi harrastustani ns. ei fitness-tyyppien kanssa, mutta jotenkin se toinen osapuoli kääntää aina keskustelun siihen että no hänenkin pitäis rueta dieetille, pitäis käydä salilla ja on tässä tätä ylimääräistä jne jne.. Itse kun keksisi kyllä muutakin puhuttavaa :D

    VastaaPoista
  4. No need for anger management: kaikkien ei tosiaan tarvitse mahtua samaan lokeroon, mutta esim sulla tuo muutos on aika tuore ja monesti ihmisten on vaikea hyväksyä muutoksia jostain syystä. Joskus toisten kommentit joistakin asioista voi satuttaa ja ottaa päähän, kun pitää asoita perustella että miksi tekee mitäkin. Eihän sitä itsekään kyseenalaista muiden tekemisiä.
    Anu Kiitos <3
    Tiina: Kyllä säästä on ihan kiva puhua :D Sitä on nähnyt niin monesti että joku aloittaa suurella hypetykselä dietin jos toisen peräjälkeen ja harvemmin siitä tulee muutamaa viikkoa pidempi prosessi, itse koitan sivuuttaa kyseisesen aiheen vain toteamalla joo ja niin. Enkä ala leipomaan kaverin vatsamakkaraa.

    Negatiivisuus yleensäkin ahdistaa ainakin mua suuresti, entisenä masentuneena koitan todellakin välttää niitä paikkoja ja olotiloja jotka vahvasti muistuttaa mua kyseisestä jaksosta mun elämässä. Onneksi ei ole pakko. :)
    Kiitos tytöt kommenteista.

    VastaaPoista
  5. Hyvä tyttö! Ja samaistun hyyyyvin paljon. ;)

    VastaaPoista
  6. Olen kans pistänyt tämän merkille, että yllättävän usein puhe kääntyy treenaamiseen,syömiseen, laihduttamiseen yms. kun mä olen paikalla. VAIKKA EN itse aloita sitä keskustelua juuri koskaan. Päinvastoin vältän aihetta, koska en halua kenellekään aihetta ajatella, että mä en muusta osaa / halua keskustella. Joskus myös pistää vähän ärsyttää kun jengi kommentoi syömisiä. Jos otankin duuniin tuotua pullaa, so what, miksi en voisi ottaa. Mutta siihen tulee helposti näitä kommentteja "Miten SÄ voit tota syödä?" Miksi mä EN VOISI sitä syödä? Ihmisillä tuntuu olevan jotenkin aika vääränlainen kuva siitä millaista fitness elämä oikeasti on. Onhan se kurinalaista ja ehkä jonkun mielestä pilkun tarkkaa touhuamista, mutta ei se nyt ihan kaikkea kielläkään!!! Niinkuin sanoit, ihmisiähän mekin ollaan :) :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän ihmiset reagoisi jos itse kommentoisi heidän ruokailujaan... Aijaa sä syöt tota pizzaa, tiedätkö paljon siinä on sitä ja tätä ja mitä se tekee sun kropalle, lisää vielä että oot varmaan vetänyt enempikin noita pizzoja, etkä varmaan käy lenkillä tai salilla, kun näytät just tommoselta sohvaperunalta. Paljon sulla on selluliittiä jne. Ihan kun mua kiinnostaisi D

      Poista