maanantai 2. syyskuuta 2013

Mitäköhän aloittaisi?
Noh vaikka siitä, että bikini ei todellakaan ole mun lajini, liian iso sinne. Linjahan on pientä ja pehmeää, jopa laihaa. Mielelläni näkisin kisaajat hieman atleettisempina ja mä en ole ainakaan laiha. Vaikka pieni olinkin niin mun koko korostui lavalla.
Eliminaatio kierrokselta lavan taakse ja pian kävi käsky takaisin lavalle toisen tytön kanssa uuteen vertailuun. Arvasin jo silloin mistä mahtaa olla kyse, molemmilla ilmeisesti samat pisteet ja toinen meistä ulos ja minähän se olin. Kyllä mua harmitti suurestikin. Lavalla oli mahtava olla, mutta ei tällä kertaa päästy pidemmälle.

Miksi sitten olin edes koko bikinissä?
Ajattelin että kun minulla ei ole tarpeeksi lihasta, parin selkäleikkauksen jälkeen, ei niiden huilaamisien jälkeen tähän ruotuun olisi enää jäänyt mitään. Kevään kilpailujen jälkeen pyysinkin liitolta palautetta, johon ei koskaan vastattu. Niiden tietojen perusteella olisikin voinut tehdä muita suunnitelmia.
Näistä opitaan kyllä :) onneksi mun treenaaminen ei ole niin kilpailuun keskittyvää, koska ajattelin tosiaan silloin leikkauksien jälkeen, että en varmaan enää koskaan voi edes treenata kunnolla. Toisin kävi ja kunto on parantunut todella hyvin selän suhteen ja se kestää todella hyvin treenaamista.

Mitäs seuraavaksi?
Ruokaa ja treeniä katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Kilpailen jos siltä tuntuu, mutta treenit on ja pysyy. Eihän ne ole loppuneet aikaisemminkaan.

Kisassa mulla oli huoltajana Jutta, joka tuli hätiin viime hetkellä, iso kiitos hänelle. Meillä oli kyllä hyviä keskusteluja lavan takana ja jutut meni hyvin yksiin. Enemmänkin olisi juttua riittänyt :)
Kiitos myös kenttäkaupalle tukemisesta ja valmentajalle.
Valmentaja sähläyksestä keväällä hieman avauduinkin ja nyt olen ollut todella tyytyväinen järjestelelyyn, että valmentaja on lähellä seuraa kuntoa ja tietää miten kroppa toimii kaikista vammoista ja krempoista huolimatta. Vaikka itsellä usko meinaa loppua on hyvä ettei tarvitse itse miettiä loppumetreillä liikaa ja olenkin kiltisti tehnyt mitä käsketään.


Kaiken murehtimiseen jälkeen keskitytään olennaiseen ja tänään olinkin salilla. Oli kiva tehdä ns. Kunnon treeni eikä mitään pikku pumppauksia joita on tullut hinkattua jo useampi viikko. Tosin vielä ei nyt ihan revitellä täysillä, mutta eiköhän se hiki ala taas irtoamaan. Rauta oli kyllä kevyempää tänään, kuin pitkään aikaan.

Uusia tuulia luvassa myös ns. Työrintamalla, mutta niistä myöhemmin lisää.

Huomenna alkaa taas koulu ja arki palaa elämään kesän "löhöilyn" jälkeen.

Kuvia en valitettavasti nyt saa, koska koneeni ei toimi ja olen I padini varassa. Facebookissa ja Päivin sivuilla on myös kuvia kisasta.
Päivin ääni todellakin kuului lavalle asti, kiitos siitä :) ja muillekin ystäville jotka olivat paikalla.

Jumpalla nähdään.


Jerita.



5 kommenttia:

  1. Nämä on arvostelulajit ja välilä ihmetyttää muutenkin mitä tuomarit tarkalleen siinä arvostelee. Itselle välilä jää hyvin epäselväksi. Hienoa että olet kaikkien operaatioiden jälkeen noussut vielä lavalle, hyvännäköinen paketti sanoppa tumarit mitä sano.

    Treeni on hyvä ilman kisojakin ja siitä saa sitä arvokasta energia arkeen ja jaksamista. Kisat ovat vain lisämauste tähän. Tsemppiä arkeen siis sekä treeniin!

    VastaaPoista
  2. Kannustamaanhan mä olin sinne tullut ;) :D Hyvä että kuului :D

    VastaaPoista
  3. Ira juuri näin ja kiitos :) kukaan ei niitä häviäjiä muista joten tästä on hyvä jatkaa :)
    Päivi osasin paikallistaa sun äänen kun tiesin about missä istut.. :)

    VastaaPoista
  4. Tuomareiden mielipiteistä huolimatta.. näytit upealta. Hienosti olet palannut vaikeuksista huolimatta.

    Itse olen välillä leikilläni ja välillä vähemmän leikillä miettinyt, että olisiko jossain vaiheessa minun aika lähteä treenaamaan tavoitteellisemmin, aluksi ajattelin että bikini olisi "helppoa".. mutta aika pieniltä kisaajat tosiaan näyttävät. Onneksi itsellä ei ole vielä tuo kisaaminen tämän hetken juttu, pääsee selvittelemään asioita ajan kanssa.

    VastaaPoista
  5. didi kiitos, valehtelisin jos väittäisin etteikö olisi syönyt naista. Eilen tosin katselin videota finaalista ja en voinut katsoa sitä paria sekuntia enempää, kun alkoi niin potuttamaan.
    Ajan kanssa ja kypsyttele ajatusta rauhassa, kyllä se into syttyy sitten kun sen aika on, siellähän se lava on joka vuosi. Eihän sinne pakko ole mennä ja hyvä että treenaamiseen löytyy motivaatio muualta, kuin pelkästään kisalavalta.

    VastaaPoista