sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista? Vastaan tulee jos jonkinmoista estettä. Ne voi hidastaa kulkemista ja joskus pysäyttää hetkeksi meittimään, mutta ei lamaannuttaa paikalleen.

Jos ei olisi ylämäkiä, ei alamäen vauhdista osaisi nauttia?
Mä oon miettinyt että miltä koirasta tuntuu, kun se työntää päänsä ulos liikkuvasta autosta. Oon meinaan koittanut ja happihan siinä loppuu ihan hetkessä ja paniikki iskee kun kärpänen lentää kurkkuun :) Koirat odottaa innolla, että  ikkuna aukeaa ja saa työntää nenänsä ulos, pääsee nuuskimaan maailman hajuja.

Mitä sinä odotat innolla? Viikonlopun rientoja, kavereiden tapaamista, lomamatkaa, yhteistä aikaa rakkaiden kanssa? Me punttijuntit varmaan suurimmaksi osaksi odotamme treenejä ja niiden tuloksia ;)

Millaisia unelmia sinulla on? Hankkia uusi työ?, opiskella, voittaa lotossa, saada omaa aikaa, lapsia?

Miltä sinusta on tuntunut kun olet saavuttanut jotain, mitä olet kauan haikaillut?

Mitä olet tehnyt unelmiesi eteen? Säästänyt rahaa, hakenut kouluun? aloittanut uuden harrastuksen?



Voiko unelmaansa pettyä?Tuliko tyhjä olo, paskaa palautetta, oletko liian ankara itsellesi?


Paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia.

Itsehän aloitin koulun vuosi sitten ja raskainta siellä on se, että kun en meinaa arvostaa omaa taitoani. Katselee ympärilleen, kuinka hyviä muut ovat ja tekisi samantien viskata oma työ roskakoppaan. Toki siellä ollaan oppimassa lisää, mutta keneksikään toiseksi en voi muuttua.
Mulla on selkeesti oma tyyli tehdä töitä. En todellakaan piirrä/maalaa esimerkiksi tarkkaan mallista vaan vetelen isompia linjoja. Tosin jos tarve vaatii niin osaan kyllä tehdä muotokuvankin, mutta mun kärsivällisyydellä se on raskasta hommaa. Sellainen pieni piipertäminen ei ole mun juttu ja koen ahdistumista sellaista tehdessä. Samaan aikaan en voi muuta, kuin ihailla mitä muut ovat saaneet aikaan omissa töissään. Opin joka kerta jotain uutta, kun katselen muiden tekemisiä. On hienoa, että meitä on siellä niin monta ja jokaisella on oma tyylinsä tehdä töitä.
Vaikka välillä menee ahdistuksen puolelle, koitan motivoida itseäni sillä että oppimaan tänne on tultu(ja ei tää enää kauaa kestä heh)

Samaa voi tuntea varmaan liikunnan saralla, kaverin kanssa yhdessä aloitettu harrastus ja kaverilla paino tippuu nopeammin ja kehitystä tapahtuu ihan silmiin nähden ja oma peili ei sitten millään näytä muutosta ja vaaka huutaa apua joka kerta kun siihen on astumassa. Tekisi mieli lopettaa....
Jos siitä tulee suorittamista, ei se varmastikaan motivoi. Miehillä tosin monesti tuntuu, että jos löydään vetoa jostain niin pienen paineen alla saadaan tuloksia aikaiseksi(riippuu varmaan vedon aiheesta)
Mutta entäs, kun veto on tehty, suoritettu ja ehkä jopa voitettu? pysytäänkö kaidalla polulla ja jatketaan samaan malliin. Vai onko millään enää väliä, koska sähän oot voittaja ja voit aina muistuttaa että juuri sinä voitit sen vedon(siellä sauna illallassa)

Tää johtaakin siihen, jos näytät sellaiselta, että harrastat jotain, 250kg penkkaajia on muuten suomi täynnä :) Kaupan kassalla joku tulee kysymään paljon penkistä nousee(yleensä jurrissa) ja kertoo kuinka itse silloin 20 vuotta sitten nosti itse penkistä hirveitä lukemia :) (eikä muuten tapahdu koskaan mulle)
Tai että on joskus ollut niin ja niin notkea, mutta ei sitä enää pysty... KYLLÄ PYSTYY!!! Onko se spagaatti heti saatava, tai juostava se maratoni harjoittelematta? Se nyt olisi tyhmää, kukaan aja autoakaan täydellisesti jos sitä ei oo harjoitellut, saatika taskuun parkkeerata(paitsi mä)


Anna itsellesi aikaa ja armoa, kun tarpeeksi kauan yrittää, jotain hyvää ja positiivistakin tapahtuu.

Salesti natsaa. Mahtavaa sunnuntaita :)


















2 kommenttia:

  1. Mä haluisin ehdottomasti voittaa lotossa (ja ostaa SEN kämpän ;) )! mut ehkä mun pitäs eka alkaa lottoomaan ... hmmm... Joo mutta noin niinkuin tosissan, kyllä sitä tulee aika usein ryvetettyä itseään niissä ajatuksissa, että tätäkö tää mun elämä nyt sit niinku on??? Tänään viimeksi jouduin muistuttamaan itseäni siitä, miten monta asiaa kuitenkin on hyvin mun elämässä... ettei aina mee ihan valittamiseksi :o

    VastaaPoista
  2. Kyllä lottovoitto mullekin kävis, tai oon jo koska voitin muutama viikko sitten 19 euroa ;)
    Itsekin sorrun monesti voivottelemaan ns. turhia juttuja, mutta vielä ei oo tarvinnut suuntaa vaihtaa sen takia. Välillä ketuttaa enempi ja välillä vähempi, mutta muuten ihan tyytyväinen olotilaan tällä hetkellä :)

    VastaaPoista