perjantai 4. lokakuuta 2013

Juuri kun pääsen kehumaan 11 tunnin unista, kostautuu se kahtena seuraavana yönä sitten. Ensin selkäkipu herätti 5 aikaan ja seuraavana olkapää... pitäsköhän mun vetää ne hiilari kännit joka ilta :) Tosin sitten voi käydä niin, että puolen vuoden päästä mun offikunto on sellainen etten edes omin avuin pääse sängystä ylös.
Aamulenkki koiran kanssa tosin vetreyttää selkää ja saan sen taas toimimaan suhteellisen hyvin, mutta yleensä joka jalkatreenin jälkeen kipu selässä on kyllä odotettavissa.

Tiistaina oli olka, ojentaja, hauis treeni ja venyt päälle. Vähän pumppailin vaan, ei mitään ihmeellistä, mutta kyllä se perille on tuntunute menevän. Siksi se olkapää kipuili yöllä. Onneksi ei nyt ainakaa tuo paska polvi ilmoittele kipuja, mutta jos sit vaikka ensi yönä se ;)

Olishan se kummallista jos johonkin ei sattuis, mutta onneksi tuo kipu on osittain ohi menevää ainakin pahimmat kivut on vain ajoittaisia.

Keskiviikko oli lepoa ja olin huollattamassa itseäni. Henkistä ravintoa ystävän kanssa ja sitten hemmottelua hipiälle kosmetologin muodossa. Ohjausta illalla salilla, kiirettä ´piti vaikka oli niin lepo päivä. :)

Eilen treenailin selkää, ai että teki hyvää. Tuntuu että treenit menee niin hyvin perille, että melkein pelottaa ;) Kovat poltteet lihaksissa jo treeneissä ja seuraavana päivänä mä vasta kipeä olenkin.



Sitten ihan muuta asiaa

Onko sinulla tavoitteita tai haaveita?

Oli ne millaisia tahansa, liittyen kuntoiluun tai muuhun elämään, olisi hyvä olla vertailematta itseään sellaisiin, jotka ovat tehneet asioita pidemmän aikaa(jopa vuosia) kuin esimerkiksi sinä joka on vasta aloittelemassa.
Aina on jossain joku joka on sinua parempi. Sen energian jonka käytät vatvomiseen siitä, että olen ihan paska ja ei mun kannata. Käytä se mielummin siihen, että olet kehittinynyt jossain asiassa ja tulet koko ajan paremmaksi.

Suomen yleisurheiluhan on esimerkki(minulle) siitä kuinka urheilija eivät heitä hanskoja tiskiin. Vaikka eivät voitakaan kilpailuja, mutta jos saavat esimerkiksi rikottua oman ennätyksensä ja parannettua parastaan, ovat he tyytyväisiä suoritukseensa. (näin ainakin luulisin)
Toki jokainen haluaa tietenkin voittaa,siksihän kilpailemaan lähdetään, mutta harvemmin kai kukaan urheilu-uraansa lopettaa jos ei voita?

Pitää olla sisukkuutta, itsekkyyttä, hyvää valmennusta, jotta jaksaa puurtaa eteenpäin. Media ei säästele eikä juurikaan hehkuttele jos olet heittänyt keihäässä suomenennätykset, mutta et voitakaan kisaan. Kysytää usein, että mikä meni pieleen?  Sitä se urheilijakin varmasti miettii, mutta sai silti parannettua tulostaan... Kovassa seurassa on raskasta kilpailla, paineita ulkopuolelta(faneilta ja sponsoreilta ja lehdistöltä)

Harvemmin kukaan näkee sinun harjoittevan, nukkuvan ja syövän tarkoituksen mukaisesti, ainoa asia mikä noteerataan on, kun olet parrasvaloissa kisossa.

Fitneksessä arvostelu on vielä rankempaa, itse kisatilanne on se, että näytetään mitä olet saanut siellä salin nurkassa aikaan. Vaikka kuinka olisit parempi, kuin edellisellä kerralla ei sekään aina auta.
Tässä lajissa tuomarit päättävät voittajat ja oma paras ei(aina) riitä. Olisi paljon helpompaan jos tulet ensimmäisenä maaliviivan yli olet voittaja, eikä tuomari tule sanomaan, että sun juoksutyylis oli niin huono et voitakaan :)
Aina ei fysiikka riitä, mielestä puhumattakaan. Omaa kroppaa voi toki muuttaa ja koittaa keskittyä treenaamisessä niihin heikkoihin osa-alueisiin, ei se siltikään paranna liian lyhyitä jalkoja tai liian pitkää selkää. Poseerauksilla ja bikineillä voi muuttaa paljon asioita, mutta nekään ei aina riitä.

Mistä sitten tietää kannattaako kisata? No sillä että kisaa. Fysiikka kuoriutuu vasta dietin aikana ja sieltä paljastuu ne heikot ja hyvät kohdat. Harvemmin kai kukaan diettaa kokeillaakseen, että mitäs täältä alta nyt paljastuu ja aletaas sitten hommiin?
Kun seisoskelee siellä lavalla muiden rinnalla, viimeisteltynä, voi hyvin etsiä ne hyvät ja huonot kohdat.
Itse ainakin löysin ne ja esimerkiksi karsinnoissa huomasin sen, että kisameikki ja tukka vaikuttavan ihan hemmetisti asiaan, miltä siellä lavalla näyttää, vaikka toisaalta sillä ei ole mitään tekemistä fysiikan kanssa, mutta kokonaisuus ratkaisee.

Ja sitten kun ei menestystä ja mammonaa tulekaan, eikä sponsoreita ole oven takana jonoksi asti?? Kaikki maksetaan edelleen itse, itse raahaudun salillekin treemaanaan, kukaan ei huutele offilla et hei hyvä sä noin sitä pitää. Itse pitää arvostaa omaa tekemistään ja panostaa treenaamiseen ja niihin heikkoihin osa-alueisiin ja nauttia niistä jo saavutetuista hyvistä puolista.

Esiintyminen ei ole koskaan liian harjoiteltua, panostakaa siihen. Käveltää korkkarit jalassa, tehkää mielikuvaharjoittelua ja osallistukaa pose treeneihin, vaikka ei kisaaminen ole heti nyt kohta mielessä. Hyvällä poseerauksella ja asennoilla voi vaikuttaa asioihin positiivisesti. Se tuo varmuutta myös itselle ja omaan olemukseensa.


Iloista viikonloppua kaikille.


Jerita





2 kommenttia:

  1. yritin kommentoida aiemmin. piti sanoa että hyvä teksti ja että itsekin voisi yrittää muistaa tuon vertailun. kun ei itsekään ole kuin 6vkoa sitte synnyttänyt ni ei varmasti oo iha samassa kunnossa ku ennen raskautta, saatikka fitnesskissojen tasolla. salilla varsinkin se vaan unohtuu.. mutta, mitä sinun kisaamiseen ja ulkonäköön tulee, itse bongasin sinut oulun karsinnoista ja vaikka ei välttämättä bikinikriteerit täyttyneet,niin paras kroppa sulla silti oli omasa sarjassasi, ja keltainen pukee sua. upea näky. eikä se johtunut tukasta tai meikistä vaan ihan vaan siitä, mitä oot itelles tehny. podipeukku nousee täältä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Fiinu kommentista. Kyllä se on vaan hankalaa olla olematta ankara itselleen. Toisaalta se on hyvä, koska se potkii meitä eteenpäin, mutta pitää kuitenkin muistaa ne omat lähtökohdat ja tavoitteet, helpommin sanottu kuin tehty :) Kyllä itsekin vaipuu välillä epätoivoon ja se on ihan normaalia, kisakunto ei ole ikuista, mutta ihan tyytyväinen ei niin anorektiseen olemukseeni olen :)
    Kiitos kannustuksesta Fiina, todella kiva kuulla :D
    6 viikkoa synnytyksestä on todella vähän, jokaisen naisen kroppa palautuu eritavalla ja nopeudella, uskon että saat vielä sen mitä tavoittelet. Onhan sulla ne pienetkin siellä "huollettavana". Podipeukkuja täältäkin :)

    VastaaPoista