lauantai 16. marraskuuta 2013

Onko väliä? On.

Terveys on sellainen asia, että siitä kannattaa pitää huolta.  Monesti asioille tehdään vasta jotain, kun se on lähes myöhäistä parantaa tai eletään loppuelämä hiuskarvan varassa.

Kun isäni sairastui vakavasti,(sepeltavaltimotautiin) hän oli kysynyt lääkäriltään, voiko se olla periytyvää ja lääkäri kehoittikin meitä(lapsia) käymään säännöllisesti verikokeissa, koska riski sairastua on suuri vaikka eläisikin terveellistä elämää.
Mitä se olisikaan jos en eläisi terveellisesti , ajattelisin vaan että ei se mulle tuu.
Toinen vakava sairaus oli äidillä, joka sekin on mahdollisiesti perityvää ja siihen ei mitkään pillerit edes auta. Aivot kun lakkaa pelittämästä(aivojen etuosan surkastuminen) niin sille ei mitään voi, ei oo varaosia.
Tosin sitäkin sairautta voi hidastaa terveellisillä elämäntavoillaan. Toivotaan ettei lotto siinä asiassa osunut mun kohdalle, asianhan voisi tarkastuttaa geenitesteillä, mutta en tiedä olisiko tiedosta mitään iloa?
Kyllä se kummasti motivoi pitämään omasta kehosta huolta, kun katseli ihmisen hidasta lipumista pois ja muuttumista joksikin muuksi. On täysin toisten armoilla ja loppuajasta ei osaa puhua, ei kunnolla vastata kysymyksiin joihin vastaukset olisi ei tai kyllä. Ihminen joka on aina puuhastellut asioita onkin sänkynsä ja kehonsa vanki. Nuori ihminen vielä.

Tai jos ihmiselle sanotaan, että sun pitää lopettaa juominen tai muuten tulee kaput,  kannattaisiko se lopettaa vai vaan jatkaa venäläsitä rulettia jokaisella pullollisella mitä juo?
Pienillä muutoksilla saa paljon aikaan terveydessä, on se sitten huonojen rasvojen poistaminen ruokavaliosta, liikunan lisääminen tai jokin muu.
Jos yksin ei osaa pitää pyytää apua. Lääkärit harvemmin mitään ruokavalioita alkaa tekemään ja mun kokemuksen mukaan he vain kehottavat tekemään ja lyövät pilleri purkit kouraan.

Onko parempaa sijoitusta, kuin oma kehomme? Sen kanssahan me elämme joka päivä.

Mä en kyllä ole mikää terveyden esikuva ainakaan sairauksien kanssa.
Reuma on meillä suvussa ja sitä sanotaan myös elintasosairaudeksi. Huomaan kyllä jos syön huonosti, niveletkään ei voi hyvin. Kilpirauhasen toiminnan kanssa saan myös taistella ja osittain se johtuu varmaan siitä, että mummollanikin oli srtuuma.
Jos tekisin sukupuun sairauksista, ei se varmasti ole kaunista katseltavaa. Mun papalla oli samat ongelmat kuin isällä. Huikka taas on mastunut ihan liian monelle muulle sukulaiselle tai läheiselle, joten olen nähnyt mitä se tekee elimistölle. Ihan turha tulla sanomaan, että maksakirroosissa on kiva olla.. Ei oo.
Keuhkosyövästä toipunut vetelee röökiä ja sairastuu uudelleen samaan tautiin… ei sitten niin mitään järkeä.

Mutta kaikkihan me tiedetään, että kun teinille sanoo jotain, se tekee juuri päinvastoin, olemme kaikki ikuisia teinejä.  Sanopa jollekin että sen pitäs tehdä sitä ja tätä. Vastauksena on että joo oon koittanut kaikki ihmediettejä ja ei ne oo tehonnut…. Mä oon ollut valmis auttamaan ihmisiä jopa ilmaiseksi, mutta ei, niin ei. Jos ei itse tajua, harvemmin ketään voi edes auttaa.

Ylipaino on myös sellainen asia joka yhdistetään moneen sairauteen, siks mä oon niin lihava, kun mulla on sitä ja tätä. Polven takia en voi, kilpirauhanen ei toimi, rytmihäiriö jne.
Ihan vaan uutta infoa, että oli sulla mikä sairaus tahansa, mikään ei estä sua kävelemästä sen karkkihyllyn ohi tai syömään terveellisesti.
 Koitapa vaikka. Vaikkei kilpirauhanen toimi voi silti syödä hyvin, kuin huonosti ja sanoa että ei tää läski mihinkään katoa kun aineenvaihdunta sakkaa. Totta sakkaahan se, mutta ei se ainakaan suklaalla parannu. Tai odottelemalla että ne pillerit muuttaa sen vajaatoiminnan liikatoiminnaksi ja löski vaan tirisee veke.. Ja mä tiedän monta normaalipainoista kilpirauhasen kanssa kamppailevaa. Elämä on valintoja täynnä, kyllä mustakin tulis helposti 150 kiloinen jos en söisi kohtuudella(mutta tarpeeksi) tai jäisin sohvannurkkaan makaamaan, kun mua kolottaa johonkin kohtaa (ja kyllä aina kolottaa). Toissa päivänä mun sormet taas turposivat aivan kamalan näköisiksi ja mietin, että mitäköhän paskaa mä oon taas kehooni tunkenut :)
Ei auta itku markkinoilla, let's Live this life.

Tekosyy on sellainen sairaus josta voi parantua….


Kävin jumppaamassa jalkoja tein :)





Harrastin myös sosiaalista iloittelua ja omistan myös farkut ja muitakin kenkiä, kuin vain lenkkarit.





12 kommenttia:

  1. Taas kerran tiukkaa asiaa!
    Itseäni mietityttää myös isosti yksi kaveri täällä Skotlannissa, jolla on reuma (psoriatic arthritis). Tiedän, että hän ei syö mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla ja kärsii tulehduksista vähän väliä. Uskoisin, että edes jollain tasolla voisi vaikuttaa niihinkin ihan vain sillä, että söisi paremmin. Ihan niin kuin niin moneen muuhunkin sairauteen pystyy itse vaikuttamaan.. Tarvitsee vaan oikeasti tahtoa. En käsitä sitä, miksi mieluummin syödään pillereitä kilotolkulla, jotta saadaan vetää kitusiin kasapäin kaikkea p*skaa. Miten ihmeessä se on sen arvoista?!

    VastaaPoista
  2. Kai sitä jotenkin omalla tavallaan masentuu ja luovuttaa. Odottaa että se pilleri parantaa ja lääkäri on vastuussa sun paranemisesta tai siitä että voi paremmin. Terveellinen elämäntapa vaatii paljon panostusta ja tutkimista/kokeilemista trial and error :) Kivut ei lähde koskaan, mutta niitä voi helpottaa. Joskus on helpompi luovuttaa kuin taistella.

    VastaaPoista
  3. Aina kannattaa totta kai yrittää elää mahdollisimman terveellisesti, ja näin toimin omalla kohdallani ja teen kaikkeni jotta kilpirauhaseni toimisi hyvin On kuitenkin mielestäni hieman ylimielistä lähteä arvioimaan kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikutuksia toisten ihmisten kohdalla. Arvostelusi kilpparisairauksista kärsiviä kohtaan on siksikin epäreilua, että valitettavasti suuri joukko ihmisiä ei saa asianmukaista hoitoa sairauteensa lainkaan. On helpompi saada masennusdiagnoosi lääkkeineen kuin se oikea diagnoosi kilpirauhassairaudesta yhä vielä Suomessa. Myös asiaan kunnolla perehtyneitä endokrinologeja on vähän ja hekin enimmäkseen yksityisellä.

    Voisin kertoa omista huonoista kokemuksista jo alkaen siitä, että aluksi saa diagnoosin jatkuen siihen, että saa oikeat lääkkeet. Omalla kohdallakin se v...tuttaa, mutta sitten kun taistelee vielä sen kanssa, että lapsi saisi hoitoa ja esim. saavuttaisi pituusennusteensa tai pysyisi normaalipainoisena, niin silloin kiroaa perusterveydenhuollon jonnekin hyvin kauas.

    Omalla kohdallani saan painon pysymään normaalilukemissa, mutta silloin kun kilppari jumittaa, katse jääkaapin suuntaan kerää litroittain nestettä kehoon ja paino vaan nousee. Nyt taas kun lääkitys on tasapainossa ja keho kunnossa, painonhallintaan ei tarvitse edes kiinnittää huomiota.

    Tunnen henk. koht. sekä ali- että ylipainoisia kilpirauhassairauksistä kärsiviä. Ja ihan normaalipainoisia. Kilppari tuskin selittää kaikkea, mutta toivoisin jokaisen löytävän aluksi hyvän hoitotasapainon. Sen jälkeen painonhallinta on helpompaa ja varmasti myös henkisesti voimavaroja enemmän. Ei kukaan lähde pyörälenkille tyhjillä pyöränkumeilla, kuten ei hoitamaton tai huonosti hoidettu kilpirauhassairauskaan painonhallintaa edistä.

    VastaaPoista
  4. Heippa
    tarkoitus ei ole olla ylimielinen, itsekin tiedän miten paljon nestettä kroppaan voi kerääntyä ihan oman kilpirauhasen vajaatoiminnan takia sekä reuman, joka tulehdustilassa kerää nestettä kroppaa hyvinkin paljon. Tiedän että se ei ole läskiä ja sille nesteellehän ei voi mitään. Sitä tulee jos on tullakseen.
    Tiedän myös monia jotka eivät saa asiallista hoitoa kilpirauhaseen ja joutuvat ravaamaan lääkäristä lääkäriin saadakseen edes diagnoosin itselleen. Masennuksenahan sitä usein hoidetaan(kokemusta itsellänikin on siitä) lääkkeet kouraan ja pihalle vastaan otolta.
    Tiedän myös ihmisiä jotka odottavat että se pilleri tekee ihmeitä. Meitä on moneen junaan.
    Vaikka kilpparin saisikin hetkeksi tasapainoon, voi elämän muut osa-alueet stressin kautta saada arvot taas persiilleen.

    Kilpparin hoitoon perehtyneitä hyviä lääkäreitä on vähän ja heille on vaikea saada aikaa. Toinen on se että kenellä on varaa mennä yksityiseen ja on vain luotettava kunnalliseen.

    pointti on, että ei pidä vain turvautua pelkkään lääkkeeseen, sillä myös terveellinen ruoka on lääkettä. Tosin luulen että moni lääkäri ainoastaan kehoittaa syömään terveellisesti, osaamatta(viitsimättä) siinä kuitenkaan enempää neuvoa.
    Sairautta voi pitää tekosyynä sille ettei tee asioille mitään, sairauden oireita tulee ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Sairaus itsessään myös masentaa ja vie halua tehdä asioille jotain, se on ihan ymmärrettävää. Kyllä siellä sängyn pohjalla olen itsekin maannut ja itkenyt kun kivut ovat olleet pahimmillaan.

    VastaaPoista
  5. Jerita, sä oot rautaa :) Ja mä kyllä allekirjoitan tuon pointin, että ihan varmasti sorrutaan aika useinkin hoitamaan sairauksia pelkästään lääkkein ja se oleellinen, eli elämäntavat jäävät aivan liian vähälle huomiolle. Johtuen varmasti paljon siitä, että ne elämäntapamuutokset on lähdettävä potilaasta itsestään. Siihen elämäntapamuutokseen kun ei ole lääkettä ;) Näin se vain on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi, oon mä välillä muutakin kuin rautaa, kaikilla on heikkoja hetkiä.
      aloittaminen se on aina hankalinta ja muutos varsinkin jos se on jotain uutta ja kaikki tuntuu epävarmalta. Kehitys on hidasta ja mitään ei tapahdu hetkessä. Kun johonkin kyllästyy ja tulee mitta täyteen niin asioille ehkä tehdäänkin jotain. Sairauksiinkin tavallaan tottuu ja sitä luulee, että jokin on normaalia vaikkei se sitä todellakaan ole.
      juuri eilen multa kysyttiin kun kylässä katsottiin mun käsiä tai sormia, jotka on aivan turvoksissa ja kamalan näköiset, että onko ne kipeät. Vastaus oli että on ne, mutta ei tää haittaa… haittaahan se, mutta niiden kanssa on tottunut elämään ja mulle se kipu on normaalia. Vaikka kipu ei ole, eikä saa olla normaalia, se kun vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti, aina sitä kun ei vaan saa pois.

      Poista
  6. hyvää settiä, kuten aina! ja sulla onkin hyvä pohja kertoa avoimesti mielipiteitä tekosyistä, kun sulla on itselläskin noita sairauksia joiden vuoksi olisit voinut vaan luovuttaa.
    kova muija oot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Heh joo, mä oon varmaan käyttänyt kaikkia tekosyitä, ja luovuttanutkin välillä. testattu on.

      Poista
  7. Millaisella ruokavaliolla sitten saat sitten reumaoireita pitämään kurissa? Itse olen lueskellyt vehnättömistä, maidottomista, hiivattomista ja sokerittomista ruokavalioista tähän liittyen. Pätevätkö samat ruokailurajoitukset kohdallasi sekä kilppariin että reumaan?

    VastaaPoista
  8. gluteenitonta olen tässä nyt jonkin aikaa noudatellut, maha ei kestä muutenkaan tavis maitoa, mutta käytän kyllä laktoosittomia maitotuotteita. Tosin voisin ehkä jossain vaiheessa koittaa maidotontakin linjaa, mutta vielä en halua luopua siitä…
    Sokeria ei kyllä tule juurikaan, mutta jos vaikka pidän sellaisen "mättö" päivän ja sokeria tulee niin kyllä sen viikon verran nivelissä huomaa, siitä on hyvä palata taas ruotuun, eikä todellakaan jää herkuttelu päälle.
    Paljon kasviksia, kanaa,puuroa(glut free) kananmunia, satunnaisesti nautaa, riisiä. Nyt olen myös käyttänyt MSM kapseleita lisäravinteena.
    Kroppa kyllä kertoo heti jos se ei jostain tykkää, mutta pitäähän sitä aina kokeilla :D

    VastaaPoista
  9. Ok, tuollaista itsekin olen miettinyt. Muuten kuulostaa hyvin samalta, paitsi vehnää löytyy vielä palkkareissa ja proteiinijauheissa, ne pitäisi tiputtaa pois. Maidosta luopuminen kuulostaisi kauhealta, maitorahka marjojen kera on kuitenkin herkkua.. maitokahvi aamulla, mustalla ei käynnisty yhtä kivasti. Jostain muualtakin bongasin tuon MSM-kapselit, pitää googlettaa siitä enemmän. Kiitos vastauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kahvi menee ilman maitoa kyllä, mut jos ei oo pakko niin en rupee ;)
      ollos hyvä. Kerro sitten jos otat kapselit käyttöön onko ollut apua. Mulla on kapselit sen takia, kun se jauhe maistuu aivan karmealle :)

      Poista