sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kuinka kauan elämäntapamuutoksen tekeminen minulla kesti...


Nuorempana oli aina normaalivartaloinen, kotona oli aina ruokaa ja pääosin kotiruokaa. Karkkipäivä oli kerran viikossa.
Taivas (ja perse) taisivat revetä, kun aloin opiskelemaan(lue dokaamaan) ja elämä taisi olla aikalailla viihdettä viikonlopusta toiseen. Ihmettelen vieläkin miten sain koulun suoritettua, koska samoilla silmillä mentiin siskon kanssa monesti tunnilla, juu kyllä olimme ammattikoulussa samalla luokalla.
Muistaakseni 2003, kävin juu lenkillä ja salilla, mutta enempi taisin olla viihteellä.

19 vuotiaana todettiin reuma, olin juuri muuttanut omilleni. Ruokailuni oli aivan persiillään, mutta nesteytytksestä oli pitänyt aina huolen ;) Sitten lääkärini suositteli kasvisruokavaliota ja siirryin siihen, sen pitäisi rauhoittaa reuman tulehduksia edes jonkin verran.
Mikäs siinä kasviksethan on todella hyviä, kun ne uittaa kermassa, aurajuustossa ja voissa??  No olihan se edes jotain.
Sitten kävi niin että tulin todella kipeäksi ja sain pitkän sairausloman. Silloin reumaatikoille ei suositeltu edes kevyttä liikuntaa tulehdus vaiheessa. Makasin, itkin makasin, popsin särkylääkkeitä kuin karkkia ja varmaan sitä karkkiakin ja pizzaa( koska pizzahan on kasvis ja mäkkärissä otin aina hampurilaisen ilman pihviä, urpo)
Asuin siis aivan salin vieressä ja eräänä päivänä ajattelin, että nyt saa riittää. Ei oikein ollut mukava olla ja mietin että ei se sali tai mikä tahansa liikunta voi enää ainakaan pahentaa niitä kipuja.
Kivut oli sellaisia, että joka niveleen sattui, suuta en saanut kunnolla auki ja kaikki ruoka piti olla todella pienissä paloissa, että saan sen suuhun, eikä tarvitse paljoa pureskella. Dokaamistahan se ei estänyt.

Aloin siis liikkumaan. Muistan kun ostin ensimmäiset juoksulenkkarit ja juoksin töistä kotiin. Olin monta päivää ihan hiton kipeä joka paikasta :D
Juoksin,kävin salilla, olin kasvisyöjä, mutta edelleen juhlin paljon. Ruokavaliokin olisi voinut olla puhtaampi, mutta enhän mä mitään siitä tiennyt.
Siitä Kaason hommasta 2000 vuoteen 2009...

Ystäväni meni naimisiin ja etsittiin mulle kaason pukua ja siellä pukkarissa niitä vaatteita sovitellessa tuli sellainen, ei jumalauta, pitäisikö laihduttaa? Pitäisi varmaan, aloin siis juoksemaan enemmän, en tehnyt ruokavaliolle mitään. Paino ei todellakaan tippunut minnekään, vaikka juoksin sairaan paljon (tosi jees muuten reumaatikolle)
Mä en ollut oikeastaan koskaan kiinnittänyt painooni mitään huomiota tai niihin selluliitteihin, enkä kokenut olevani mitenkään läski. Kerran tosin sisko sanoi, että mulla on ihan hirveesti selluliittiä jaloissa, siihen muuten loppu shortsien käyttö :)
Välillä oli kuivempia kausia, jolloin paino putosi ja sitten niitä kosteita, kun alkoi farkut puristamaan.
Nousee ja laskee... tässä tosin ensimmäinen dietti selkäleikkauksen jälkeen. 


Kerran erään kostean pikkujoulukauden jälkeen, löin vetoa että olen selvänä 6 kk. 
Kaverit ihmetteli, varsinkin juhannuksena, kun olisi pitänyt ottaa.  6 kk vaihtui 9 kk, ei vaan tehnyt mieli. Join kerran ja olin taas 6 kk juomatta. Näin jatkuin pari vuotta. Dokaaminen ei vaan enää tuntunut hyvältä jutulta ja päätin ettei mun tarvitse juoda.
Osa kavereista jäi, kukaan ei ymmärtänyt (vaikka sanoi) ei tullut kutsuja juhliin tai kissanristiäisiin.

Mutta mitäs tapahtui minulle? Liikuin enemmän, laihduin, olin pirteämpi, oli hyvä olo.
Kuljin taas shortseissa.
Kisahommia 2009, minä toinen oikealla.

ai että tota uikkarikierrosta ei ole ikävä :)  Toinen vasemmalta.

Kisat 2008 ja 2009 hyvät tekosyyt olla juomatta, perustelut siis kavereille.
2010 selkäleikkaus ja polvioperaatio, 2011 toinen leikkaus ja aattelin että nonni nyt loppu jumppaaminen, selkä ei kestä mitään treenaamisia... hidas mutta varma toipuminen tapahtui kuitenkin. En tosin tehnyt mitään kyykkyjä, en maastavetoja tai muita suuria liikkeitä salilla. Vimputtelin vaan :) noh sen jälkeen tulikin se surullisen kuuluisa kilpirauhasen vajaatoiminta, sain lääkkeet ja voin hyvin. Vähän kutkutti ajatus päästä kisaamaan, kun oli tullut se bikinisarjakin ja mulla ei ollut lihaksia ja koin olevani pieni.
ompas mulla pitkä tukka.

2 viikkoa selkäleikkauksesta 2011, toinen operaatio ja niiti selässä.


 2013 kahdet kisat ja pääsin taas treenaamaan kunnolla, lisäilin rautaa kunnolla ja kokeilin vanhoja tuttuja liikkeitä ja selkä kesti, muutkin paikat suhteellisin hyvin. Musta tuntui, että nythän mä vasta treenaan kunnolla.
Ensimmäiset, toiset ja viimeiset bikini kisat.

Nyt on sitten sillä tiellä edelleen, kovia treenejä, joista nautin. Puhdasta ruokaa, vaikka kilppari ei aina toimi olen silti hengissä, kävelen, voisin juosta mutten halua. Mikä tärkeintä, mä teen juuri sitä mitä mä haluan ja koen olevani siinä edes suhteellisen hyvä. Ja se että voin auttaa muita ihmisiä tekemään muutoksia elämäänsä ja koen iloa muiden onnistumisista silloin kun näen että joku yrittää todella tosissaan. Jokaisella tulee huonoja hetkiä, mutta mä ymmärrän.
Mulla on myös mahtava etu siitä, että taloudessa asuu samanhenkinen ihminen joka tuntee myös miten mun keho toimii, sairauksista huolimatta. Valmennus kotoa on toiminut todella hyvin ja iso kiitos siitä.(myös silloin kun mä vaan valitan)

Kauhean pitkä matka on tultu 2001 mä menin salille ja vasta nyt mä oon hokannut miten tämä kaikki on mahdollista ja se että asiat ei tapahdu hetkessä, ei edes vuodessa tai kahdessa.

Bikini fitneksestä matkalla bodyfitnekseen.







14 kommenttia:

  1. Onneksi teet juuri sitä, mitä teet! :) Mä olisin aika hukassa ilman sua. Kyllä, täytyy myöntää, sä niin ymmärrät! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kiitos Minna <3 , mullehan tulee ihan tippa linssiin :)

      Poista
  2. Jerita, sä olet kyllä elävä esimerkki siitä, että ei ole tekosyitä ;) Huippua! Olet niin rautaa :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi, vaikka olo ei aina olekaan rautaisa, niin eteenpäin kyllä pääsee.

      Poista
  3. Joku mulle tässä lähiaikoina sanoi, että herkkä saa olla ;)

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtava tää sun matka tähän päivään saakka! Sä oot kyllä maailman paras esimerkki siitä, ettei sellaista syytä olekkaan joka estää tekemästä juuri sitä mitä haluaa! Hyvä sinä :)

    (Olin muuten itse samanlainen kasvissyöjä...toki erisyistä. Pizza tosiaan oli kasvis ja hampparit tilattiin ilman pihvejä! )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mira :) Kyllä pizza on kasvis ;) nykyään syön kyllä lihaakin, mutten niin kauheita määriä kuitenkaan, ja enkä oo uittanit niitä kermassa :D

      Poista
  5. Sisukas sissi!! :) äiteellä on sormissa reuma ja tekee käsitöitä PALJON ihan vaan jottei sormet jämähdä. Mä oon painon kanssa jojoilija, mutta nyt se jijo on terveellisemmällä pohjalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninni. Sormet ja ranteet mullakin on ne pahimmat paikat ja aika sissi on myös äitisi. Aika auttaa oppimaan ruoka hommien kanssa ja tähtää siihen missä on hyvä olla. Tsemppiä sulle ja äiteelle terkkuja myös.

      Poista
  6. mä en vaan koskaan kyllästy hehkuttamaan sua. ps onk toi supermarsu sun viäres tos?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D sä oot hassu, tarkoitatko tota kuiskaus kuvaa? Se on Britney spears...

      Poista
    2. Eikun toi kisahommia 2009-otos mustat biksut. Kattelin että vois olla maria. :)
      Sä oot mieletön, oikeesti!

      Poista
    3. Vähän oon palikka, Mariahan se siinä onkin :D Kiitos <3

      Poista