tiistai 3. kesäkuuta 2014

Vali vali

Mä oon pantannut tätä kirjoitusta vaikka kuinka kauan ja kun taas jostain syystä kaikki vihaa fitnestä niin julkaistaan nyt sitten samaan konkurssiin.

Miksi niin monella tulee korvista fitness ulos? siis oma henkilökohtainen fitness?
Kaikillehan esim. kilpaileminen ei sovi tai ole suositeltavaa. Toiset taas kokevat sen omaksi jutukseen ja ahertaa vuosia siitä sen enempää meteliä pitämättä.
Lähdetään suinpäin kohti tuntematonta ja alempia rasvaprosentteja. Ei kehdata kulkea shortseissa ja ajatellaan, että on paljon onnellisempi jos näyttää fitness-kisaajalta.

Se että lähtee tavoittelemaan kisakireetä kroppaa ei ole mitään väärää (tosin ei se välttämättä kauhean terveellistä ole), mutta mielestäni asioista pitää ottaa selvää ensin.
Reilusti ylipainoisella on yleensä parempi tilanne lihasmäärän suhteen, kuin kovin laihalla ihmisellä. Tukevampi henkilö omaa mitä luultavammin enemmän lihasmassaa jo projektin alkaessa, kuin laihempi henkilö.
Laiha haluaa lihaksia, mutta ei saisi tulla painavemmaksi.(OMG)
Tukevampi haluaa pudottaa painoaan, normaalille tasolle ja voida ehkä paremmin?

Laiha yleensä luulee, että pitää vain laihduttaa lisää, että lihakset ja sixpäkki tulee esiin.
Tukeva taas aliarvioi lihastensa määrän.(tosin kisaavalla järjetön bulkkaaminen voi tosin tuoda harhaluulon siitä kuinka paljon lihasta (ja rasvaa on) tullut Offikauden aikana, suuren rasvakerroksen alta ei välttämättä koko totuus paljastu ja sitten pitkä dietti kuluttaa suhteellisen paljon lihasmassaa samalla)
Laiha ei uskalla syödä ja tukeva tuntee nälkää.

Ihmisillä rasva kertyy eritavalla kehoon. Toisilla mahaan, toisilla takapuoleen ja jalkoihin.

Vartalon muokkaaminen kestää vuosia, mutta sen pääkopan muokkaaminen kestää kyllä läpi koko elämän. Se mitä peilissä näkyy, voi tosin kohottaa itsetuntoa, mutta jos nupissa kaikki ei ole hyvin jo projektiin lähdettäessä, ei se siitä parane kyllä matkallakaan.
Niin usein kuulen, että joku hoikempi yksilö vihaa jalkojaan, ne on kuulemma liian isot. Ei haluaisi tehdä jalkatreenejä, koska vain koivet kasvaa, eikä muualla näy mitään.

Normaali urheilematon vartalo on monesti ylhäältä lihaton ja alhaalta rasvainen ja lihaksikkaampi.
Toinen on, että keskivartaloa pitäisi saada ohuemmaksi. Sitä ihmettelen, että jos tehdään pelkkiä vatsoja siinä toivossa, että maha pienenee (lihaksia on myös keskivartalossa) niin miksi sitten jalat kasvaa jos niitä treenaa???
Kiinteytyä on oikea sana jumppaajalle, jos aletaan puhua lihaskasvusta, Pirkko juoksee crossariin tekemään aerobista, koska ei halua kasvaa.
Lihas tekee kropan kiinteäksi.  Aerobinen ei tuota lihasta, mutta kuluttaa kyllä energiaa. Mitä enempi lihasta, sen enemmän kroppa kuluttaa energiaa, myös levossa.

Aika moni haluaa kilpailla ja sanoo, että haluaa olla elämänsä kunnossa. Sitä tähdätään vuoden verran hullunlailla johonkin kilpailuun, mutta sitten kisan jälkeen tulee ns. Kisamasennus ja kaikki fitnekseen liittyvä oksettaa ja on lopen kyllästynyt kaikkeen, johon sali tai jokin ruokavalio liittyy.

Mistä se sitten johtuu?

Joku päättää, että hän haluaa fitness-beibeksi. Ehkä on joskus urheillut, muttei juurikaan ja kaikki on todella uutta. Otetaan valmennus ja ruokavalio.
Ruokavalio on selkeä, mutta täynnä sellaisia ruokia, joita ei juuri koskaan ole syönyt. Kauheasti ruokaa pitäs tehdä, käydä töissä, ei saa syödä herkkuja (IKINÄ) koska muuten kehitys häiriintyy. Ja susta tulee "läski".
Saliohjelma on netin kautta saatu lappunen, jossa on ihan outoja liikkeitä: pullover row... whaaaat. Mennään sinne salille pyörimään ja pyöritään samalla mukavuusalueella. Tulee aluksi lihakset kipeäksi ja tuntee kuinka lihakset kasvaa, "levee" on selkä, ettei salin ovesta sisään mahu. Selfie kuvat on hauiksen pullistelua ja perseen kuvia. Silti vaan ei ole hyvä olla, koska saattaa tuntua, että on hukassa. Peilissä on edelleen omasta mielestä epätäydellinen ihminen.

On Lapset, miehet siskot ja muut sukulaiset joille olet tilivelvollinen ja he kauhistelevat että A.) joko susta tulee mies tai B.) laihdut ihan liikaa...
Näistä vaihtoehdoista B) on lähinnä mahdollinen :)


Joku tutkimus muuten osoitti, että ne jotka eivät toitottaneet maailmalle, että ovat aloittaneet laihduttamisen tai uuden harrastuksen, he onnistuivat projektissaan paremmin. Kuinka monesti olet esim. Facebookissa törmännyt päivitykseen jossa hehkutetaan lenkillä käyntiä ja terveellisesti syömistä. Parin viikon päästä päivitykset katoaa ja tilalle tulee Filmtownin karkit, koska elämästä pitää nauttia ja välillä pitää rentoutua.

No mutta siihen asiaan.

Pitäisi opetella itse syömään, jos ollaan tavallisia laihduttajia ja kuntoilijoita ei se ole niin tarkkaa kuin esim. kisadietillä. Tavallinen painonpudottaja tarvitsee myös tavoitteita. Kahden viikon jälkeen olo onkuin voittajalla ja tuntee, että pitäs palkita itsensä suklaalla. Odota vielä hetki.
Varsinkin jos syömisen ja herkuttelun kanssa on "ongelma" eli syö mielummin herkkuja, kuin ruokaa tyyppinen ongelma.
Kun osaat laskea omat kalorisi, voit ujuttaa joukkoon jotain ruokavaliosta poikkeavaakin. Kaikki ei tosiaan ole grammoista kiinni, kunhan pysyy järki kädessä.
Kyllähän sen suklaapatukan voi syödä, mutta jos koitat saada sen mahtumaan kaloreihisi, tulee sinulle nälkä varmasti jossain vaiheessa. 400 kalorin patukka vai iso annos ruokaa?? kumman valitset?
Kaikkien ei tarvitse laskea kaloreita, mutta ilman laskemista ei kyllä pääse tuloksiin. Oli se sitten suuntaan jos toiseen.  Mutta jos et saa syödä porkkanaa, silloin ruokavaliossa on jotain mätää?? MIKSI ei saa syödä porkkanaa? Kysy aina miksi?
Mä en voi syödä porkkanaa, tai voin, mutta mun maha ei kestä sitä :D Surkuhupaisaa.
Mutta mielestäni se on hyvä syy olla syömättä sitä.

Entäs sitten ne lisäravinteet? Monesti sun valmentaja on jonkun lisäravinnefirman omistaja tai yhteistyökumppani ja ruokavaliossasi on mitä luultavammin kaikki mahdolliset Pumpit, herat, palkkarit ym. joista sä et oo ikinä kuullutkaan mitään. Kaikki vaan kurkusta alas koska ne polttaa sun läskit ja tekee sulle lihakset??? Mahat menee sekaisin, ja vessareissuja tulee 10 lisää päivässä. Ei se kyykkykään kulje, kun pitää pakaroita puristella yhteen, ettei tuu housuun.
Jos haluat lisäravinteita käyttää, älä aloita kaikkia kerralla. Hiljalleen lisäät jotain joukkoon, muutenhan sä et syö sitä parsaa ja kanaa pian ollenkaan, keittiön pöytä notkuu purnukoista.
Ruokavalio on usein riittävä ravinnonlähde varsinkin kuntoilevalle naiselle. Lisäravinteet on hyviä lisiä, mutta eivät korvaa aitoa oikeaa ruokaa.

Kiiruhda hitaasti ja opettele samalla. Maailma ei kaadu yhteen tai kahteen huonompaan ruokailuun tai siihen, että treenin jättää kuolemanväsymyksen takia välistä. Kuuntele kroppaa ja mieltä, yleensä jos jokin asia ei tunnu hyvälle sitä se myöskään yleensä ole. Ei tosin kannata tehdä hätäisiä päätöksiä  jos olet tuuliviiri luonteeltasi. Aina voi palata takaisin ruotuun, ihan milloin vaan.



Tee toiminnasta ensin tapa ja sitten vasta teet uusia muutoksia. Joillekin sopii tosin se, että kerta rykäisyllä laitetaan elämä uusiksi.







Oon mä reenannutkin tänään, mutta siitä lisää huomenna :)




6 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu. Itse olen jo tovin kummastuneena kans seurannut sosiaalisessa mediassa olevaa fitnesdissausta (tai milloin mitäkin), vois mennä jo ohi, enemmän se kyllästyttää kuin puuro- ja peppukuvat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Didi, totta töriset, muakin jotenkin se ikuinen valittaminen käy hermoon. Jokainen toki tekee mitä lystää, enkä mäkään valita kenellekään hänen elintavoistaan tai mistään muustakaan. Lisää puuroa ja persauksia :)

      Poista
  2. Likelikelike. Hyvin ilmaisit itsesi :)

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa taas kerran! Ja lisää niitä puuro- ja peppukuvia, kiitos! Koko internetin täydeltä, tahdon!

    Laitoin sulle sitten myös tunnustusta. Mitäs oot tommonen. ;)
    http://eioorakettitiedetta.blogspot.fi/2014/06/liebster-award-blogihaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Kurkkasin sun kyssäreitä ja ne olikin kivoja. Täytyypi vastailla haasteeseen :D

      Poista