sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Eilen mulla oli lepopäivä ja kroppa tuntui kuin yliajon jäljiltä.  Koitin imuroida kalvojen avauksen jälkeen ja sehän tuntui varsin mielenkiintoiselta rintalihaksissa. Imurointi on siis hyvää rintatreeniä, varsinkin kun karheaa mattoa jyystää menemään...  Suurin imuteho päälle jos joskus tuntuu siltä että penkkisarja jäi kesken salilla.

Kävimme viikko sitten sunnuntain jumppaamassa Anun kanssa meidän salilla ja Anu kirjoittelikin siitä blogissaan. Hassua oli siinä se kun anu kirjoitti että pääsi kurkistamaan meidän sunnuntai iltaan :) ja miten se motivoi itseään tavoitteellisemmin.
Mä pidän sitä normaalina, että sapuska punnitaan, vaikka olisin kuinka offilla :) Tavoitteet silti kirkkaana mielessä. En mä aina kaikkea punnitse, kun tiedän että näkkileipä normaalisti painaa 10 g ja jos se nyt sattuu painamaan 11 tai 12 g niin mun elämä ei kaadu siihen. Tai että kovin hurjalla päällä ollessani en punnaa kasviksia ollenkaan :)
Mun mielestä se Offi sana on hieman ristiriitainen, ON tai OFF mulle se tarkoittaa että sitä joko on tai ei ole. Eihän sitä voi vetää ihan läskiksi, vaan jos on tavoitteita pitää elää sen mukaisesti.
Eikä se nyt tietenkään tarkoita että mitään muuta ei sais tehdä tai syödä, vaan maltilla ja fiksummin, kuin se että harjoituskaudella ryvetään ranskalaisissa ja hampurilaisissa :) Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan.

En oo juurikaan mieltänyt itseäni esikuvana kenellekkään, oon vaan tehnyt sitä mitä olen tykännyt ja oppinut ihan hirveästi tässä samalla. Jos mietin itseäni vaikka 3 vuotta sitten, on mun tieto kyllä lisääntynyt aivan hirveästi ja lisää mahtuu vieläkin. Jos mulle esitetään kysymys ja en tiedä vastausta otan siitä selvää, enkä ala sepittäämään omiani.
Jos mietin muutenkin aikaa sinne 3 vuotta taaksepäin, on mussa tapahtunut muutos ihan muutenkin. Niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin.
Silloin vielä kuntoutettiin selkää ja mä olin aivan romuna. Sinnikäs romu :) Sinnikkyys palkitaan ja suurimmilta hölmöilyiltä olen säästynytkin. Kun yksi tavoite saavutetaan niin asetetaan uusi. Kun pääsin taas esim. kyykkäämään, halusin päästä pian tekemään maastavetoa.
Usko omaan tekemiseen on myös tärkeä, jos mä olisin ajatellut, että ei musta ikinä enää koskaan mitään tule, niin ei musta kyllä olisi tullutkaan. Hammasta purren on menty eteenpäin, mutta ei koskaan väkisin.
Mutta onhan se hienoa jos voin omalla esimerkillä edes hiukan kannustaa muita.



Tänään siis "hammasta purren" jumpalle, tein sellaisen koko kropan pumppijumpan. Näyttelin vaan kropalle painoja, sillä ei viitsi heti alkaa riehumaan kunnolla tuon kalvojumpan jälkeen.
Mulla on myös hieronta ensi viikolla ja saadaan varmaan taas paremmin paikkoja auki.
Salilla fiilis oli kuin makuunin karkkilaarilla, mä halusin tehdä vähän kaikkea.
Niin mä teinkin, aina pari sarjaa vähän sitä sun tätä.
Koko viikko saa mennä vähän samaan tyyliin, kevennetään treenejä ja pumppaillaan vaan.



Katselin myös kisakuvia eilen ja ei mulle kyllä tullut mitään hirmuista hinkua lavalle (vaikka sinne on tarkoitus mennä)
Luulen että vika korjaantuun ensi viikonloppuna, kun pääsee sinne kisapaikalle heilumaan.
Toki jos fiilistä ei löydy ei sinne kai tartte edes mennäkään, mutta kyllä se sieltä vielä löytyy varmasti??

Piti sitten katsella vielä omia kisakuviakin ja olihan niissä sellainen pikkainen rääpäle. 
Kunnossa pitää kyllä olla, jos meinaa pärjätä. Löysänä ja lihattomana sinne ei oo kyllä mitään asiaa.
Kokeilumielessa sinne ei tarvitse mennä.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti