tiistai 2. syyskuuta 2014

Syksy tulee oletko valmis???


Herra A ja Neiti X aloittavat salilla käymisen ja tavoitteena on pudottaa painoa ja saada kroppaan muotoa lihaksilla. Naiset sanovat sitä kiinteytymiseksi ja miehet haluavat olla vahvoja.

Alussa kaikki on uuden alkua ja ollaan päätetty jättää vanha elämä taakse ja ottaa pussillinen uusia tilalle kertaheitolla. Päätetään ettei koskaan enää ikinä syödä pizzaa tai juoda alkoholia. Oma peilikuva ei vain miellytä ja sen eteen ollaan valmiita tekemään mitä vaan.

Sitten mennään sinne salille, jossa ei olla koskaan käyty. Kaikki näyttää oudolle ja siellä on pari voimamiestä ja bodaria, saattaa siellä olla fitness-muijakin, ja niitä ihan tavallisia ihmisiä kaikista ikähaarukoista. Katse kiinnittyy pakostakin niihin ei niin "tavallisiin" treenaajiin. Katsotaan että herranjestas sillähän on kyykyssäkin ihan hirveästi rautaa ja itse hädin tuskin pysyt pelkän tangon kanssa pystyssä, saatika että niissä laitteissa on jo omat haasteensa.

Ajatus: Mä en ikinä pysty treenaa noin isoilla painoilla tai noin kovaa.
Ootko miettinyt että kuinka monta vuotta kyseinen henkilö on mahtanut salilla käydä?  Varmasti monta ja meillä jokaisella on erilaisia tavoitteita. Toiset treenaa aina isoilla painoilla ja haluaa voimaa ja toiset nitkuttelee hieman pienemmillä ja toiveena on saada lihasta.
Jokaisen kova treeni on ihan erilainen. Kova treeni ei tarkoita, että pitää olla koko salin painot tangossa. Kova treeni on sulle se kova treeni jos siellä vaikka olisi enempi rautaa kuin viikko sitten ja tunnet kuinka lihaksissa polttelee.

Luetaan fitness lehtiä ja surffaillaan blogeissa. Katsellaan niitä täydellisiä vartaloita ja vatsapalikoita, sekä kaunista ja kuulasta ihoa ja ah niin täydellistä elämää.

Ajatus: Musta ei tuu koskaa tuollaista, eikä tämä mun maha tästä mihinkään sula, vaikka olen jo 3 kk käynyt salilla.

Susta ei todellakaan tule juuri sellaista, vaan susta tulee sellainen, kuin itse haluat olla. Älä lähde tavoittelemaan jotain aivan mahdotonta muutamassa kuukaudessa, joka vaatii monien vuosien harjoittelun ja monien kuukausien diettejä. Sä voit olla paremmassa kunnossa huomenna kuin olit sitä eilen. Jokainen askel merkitsee ja se vie eteenpäin. Nyt ei ole aika avata sitä karkkipussia ja soitettava kotiinkuljetusta pizzalle.
Yleensä se bloggarin elämä on kyllä sitä hieltä haisevaa arkea ja pyykkivuoria , ihan niitä samoja mitä muillakin.


Muiden ruokavaliot. Katsellaan niitä kisaavien ihmisten parsoja, kanoja ja kuivia riisejä, mutta kun niitä syömällä vissiin pääsee siihen kuntoon.
Ajatus: Mä en ikinä vois syödä joka päivä samaa, en edes tykkää kanasta. Viikonloppuisinkin haluan syöd vähän herkkuja.

Mitään sellaista josta ei tykkää ei tarvitse syödä. Jos jokin ruoka aihuttaa oksennusrefleksin, heivaa se mäkeen. Sen tilalla löytyy kyllä varmasti jokin muu sinun makunystyröitäsi kutkuttavampi vaihtoehto.
Valitettavasti mä en ainakaan tiedä ketään joka olisi kovaan kuntoon päässyt ilman "uhrauksia" se tarkoittaa jokapäiväistä karkin syöntiä tai edes joka viikkoista. Tämä ei tarkoita sitä, että sä et voisi ikinä enää syödä mitään, vaan että alussa on oltava tarkempi ja kun tuloksia alkaa tulemaan voidaan ehkä hieman löysäillä siitä ruokavaliosta.
Makuaisti muuttuu ja varmasti moni voi sanoa että esim pitkä ajan jälkeen kun alkaa taas pullaa syömään kaikki on todella makeaa.
Jos sua ahdistaa se että sun pitää syödä joka päivä jonkun lapun mukaan, opettele itse vaihtamaan ruokiasi, että jos riisi alkaa tulemaan korvista mitä sen tilalle voisin vaihtaa ja kuinka paljon.

Kaverin laihduttaminen tai kehittyminen salilla. 
Kaveri laihtuukin nopeammin tai kehittyy salilla paremmin kuin sinä.
Ajatus: Nyt  teen jotain väärin tietenkin. No arvaapa mitä, et muuten tee välttämättä, sun tarvii vaan jatkaa vaikka kehitys junnaa hetkellisesti paikallaan. Muutoksia kannattaa tehdä aina yksi kerrallaan eikä kaikkia kortteja käyttää heti projektin/uuden elämän alussa. Ollaan kaikki erilaisia ja toiset reagoi treeniin ja ruokaan eri tavalla. Sä et voi kopioida kaverin ruokavaliota etkä treeniohjelmaa. Jos sä oot 190 cm pitkä ja kaveri 150 cm on siinä vissi ero ja tietenkin se 190cm on ehkä laihtunut enemmän, kuin se 150 cm kaveri.

Nyt pitäisi sit masentuu ja miettiä taas sitä makuunin karkkilaaria( kun se huutelee sun nimeä) ja salikortinkin voisi melkein kahtia laittaa, kun ei mitään oo tapahtunut. Kyllä se usein menee niin että kehitys junnaa hetkellisesti paikallaan. Kroppa on ihmeellinen laitos, koska se ei halua tehdä mitään missä sillä on "paha" olla. Sehän haluaa sun pitävän ne kaikki rasvat siellä kropassa ja salilla kun alkaa lihaksessa polttelemaan, pää käskee lopettamaan kun koskee. Kyllä hieman on hien pirskahdeltava ihon pintaan ja pari kirosanaa sanottava, jotta suunta olisi oikea.


Noniin ja sitten päästään aiheeseen kivut ja vammat.

Meillä jokaisella on varmasti joku paikka johon sattuu, kolottaa tai sairaus joka vaivaa jollain tavalla.

Liikunta on yleensä hyvä lääke sairauteen kuin sairauteen. Jos sulla on lieviä kolotuksia, ei se estä sinua jumppaamasta. Jos  sattuu selkään niin varmasti keskivartalon lihasten tukeminen voisi auttaa. Se ei tarkoita sitä, että ne kivut katoaisivat kuin salamaniskusta, vaan ne ei ainakaan pahene tulevaisuudessa.
Saleilla on yleensä asiantuntevaa porukkaa ja osaavat tehdä juuri sellaisen ohjelman, joka on sinulle hyvä, niistä vammoista huolimatta. Tyhmäkin kyllä tietää että kipsi jalassa ei kannata lähteä juoksemaan??? Mutta se ei estä tekemästä esim. yläkropan liikkeitä salilla. Toki se linkuttaminen tekee asiat hieman hankalammaksi, mutta ei sinua estä MITÄÄN tekemästä.

Eri asia on että jos esim. lääkäri kieltää, niin ohjetta on syytä kuunnella, koska sairauksia on erilaisia ja joskus se liikunta ei ole se fiksuin ratkaisu sitten kuitenkaan.  Niin ja jos tulet kipeäksi tai sua sattuu jokin liike ihan hemmetisti sitä tehdessä, mitä luultavammin saat itsellesi vain lisää vaivoja hankittua.
Jos luulet että ihmiset ajattelee susta:
-Ootpa sitkeä, kun teet hullua maastavetoa vaikka selkäsi on rikki, luulet väärin. Mä ainakin pidän sitä kovin tyhmänä, siinä ei kyllä pidetä itsestään tarpeeksi hyvää huolta. Muille näyttämisen halu voi saada meidät välillä tekemään hölmöjä asioita.



Unohtakaa kysymykset:
Paljon sä painat?
Kuinka paljon nousee penkistä?
Mitkä sun kalorit on?
Kuinka usein sä käyt salilla?

Nämä ovat sellaisia joissa asiaan vaikuttaa moni asia. Vertailukelpoisuutta on vaikea toteuttaa jos pituudessa, aktiivisuudessa, elämäntyylissä on eroja.
Mua niin nyppi nuorempana kun yksi idiootti pisti mut aina puntariin (oli päätä mua lyhyempi) että kumpi painaa vähemmän... vaikea arvata kumpi? Aikuinen ihminen ja käyttäytyy kuin pelle. Kyseessä ei ole kuitenkaan mun vanhemmat, mutta ei se silti kivalle tunnu ja siinä annettiin taas hyvää esimerkkiä lapsille miten urposti voi käyttäytyä. Kyllä mä itseni läskiksi tunsin kun piti noin vertailla, mutta näin jälkeenpän se enempi naurattaa, koska kyseinen ihminen ei selvästikään ollut henkisesti kovinkaan terve yksilö.

Että semmoista tällä kertaa.






9 kommenttia:

  1. Iso peukku tälle(kkin) tekstille:-)

    VastaaPoista
  2. Täältäkin isot peukutukset tälle, hyvä teksti! :) Itsensä vertaaminen muihin ei auta ollenkaan, jos siitä ei saa positiivista tsemppiä ("hei minäkin vielä joskus pystyn tuohon, jos teen töitä") vaan siitä tulee vaan negatiivisia ajatuksia ("mä en ikinä").

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas :) kyllä se vaan niin on, että suurin vastus löytyy sieltä omasta päästä.

      Poista
  3. No niin, high fivet ja peukut ja mitä näitä nyt on! Hieno teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vitosista ja peukuista myös sulle Heidi :)

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus! Allekirjoitan :D

    VastaaPoista