perjantai 10. lokakuuta 2014

Perjantain treenit, pipo arvontaa, sekä video kyykystä.



Vaikka olen käynyt salilla lähes 15 vuotta voin sanoa, että ensimmäiset 5 vuotta oli aikalailla "turhaa jumppaa" (lihasten kasvatus mielessä) Mulla ei ollut mitään ohjelmaa millä tein ja aluksi en harjoitellut esimerkiksi selkää ollenkaan, koska aattelin että musta tulee hillitön kaappi :)

Söin aivan liian vähän tai aivan väärin.

Kun sain jotain järkeä harjoitteluun ja syömiseen, alkoi tulostakin tulemaan, mutta lihasten kasvatuksen kannalta tein vielä sellaisen virheen, että juoksin aivan liikaa. Tykkäsin juosta pitkiä matkoja ja pidin niistä, niiden haasteellisuudesta reumani vuoksi. 
Puolimaratonia pidempää matkaa en kyennyt juoksemaan nivelten takia.

Näytin aina samalle ja samalla toivoin että edes jollain tapaa näyttäisin siltä että olen urheillut. Joskus jos tuli puheeksi jossain harrastukset, yleinen kommentti oli: ai käytsä salilla? Toki voihan se olla, että silloin kun fitness ei ollut niin "kuuminta hottia", salilla käyvä  nainen ei ollut niin yleinen juttu, mutta en mä kyllä miltään näyttänyt. Kaikki oli rasvakerroksen alla piilossa ja lihakset pieniä. Juokseminen oli siitä hyvä, että siinä huomaa kunnon samantien. Sitä joko jaksaa tai ei jaksa juosta.
Salilla käyminen vaatii vuosien hinkkaamista, ennenkuin jonkinlainen patti jossain kohtaa alkaa näkymään.
Alussa toki kehitys on nopeampaa. Kun kehitys tyssää tai hidastuu olisi hyvä muokata harjoitustyyliään, jotta kroppa saa taas uudenlaista haastetta. Tässä vaiheessa moni vippaa salikortin piirongin nurkkaan ja lopettaa.

Nykyään voin jo kutsua itseäni suhteellisen vahvaksi, vaikka tässä lajissa vahvuus ei ole kriteeri. Pakko myöntää että on kiva nostella rautaa kuitenkin välillä reilustikin, saman verran mitä keskiverto miehet salilla nostaa. Kyllä siitä hyvä fiilis tulee, kun huomaa että voimatkin on kehittyneet samalla edes hitusen verran.
Vaikka farkut alkaa ehkä puristaa (Thank god for leggins) sekään ei haittaa, koska toivon että ne puristaa siksi että patti olisi kasvanut :) Vaaka ei sinänsä kerro koko totuutta vaan peili. Jos tuntee olonsa hyväksi, sanoo se vaaka mitä tahansa, ei sillä ole väliä.
Vaaka on toki hyvä mittari, mutta siihenkin kannattaa suhtautua eri näkökulmasta. Mittojakin on hyvä ottaa ja jos ne farkut ei purista vaan löystyy ja vaaka junnaa samassa, ei todellakaan ole hätää.


-15 vuoden aikana, musta ei ole kasvanut miestä.
-Mulle ei ole tullut liian isoja lihaksia.
-Olen paljon vahvempi, kuin ennen ja kehitys on nousujohdanteista koko ajan.
-Mulla on hyvä fiilis mennä salille, ei ole siis pakko pullaa.
-En tee enää mitään typeriä juoksulenkkejäkään, sillä juokseminen ei enää kiinnosta.
-Tiedän etten ole rapakunnossa.
-Mun ei tarvii elvistellä saavutuksillani mitenkään erikseen, se että mun treenivihossa lukee vaikka kyykyn kohdalla uudet kilomäärät se riittää mulle.
-Tosin elvistelin yhdelle hierojalle kerran.... saanen anteeksi koska hän oli niin ärsyttävä.
- Välillä en edes itse tajua omaa kehitystäni ja saatan pitää jotain suoritusta heikkona, kunnes bodari tipauttaa mut maan pinnalle. 
-  Olen oppinut kuuntelemaan kroppaani, enkä enää hölmöile salilla. Joka kerta ei sitä painoa tankoon tarvitse lisätä. 
-Lepään jos tuntuu siltä vaikka olisikin treenipäivä.
-En pelkää hiilareita.
- En ihannoi laihuutta.
- Olen oppinut syömään fiksummin.
- Tiedän mitä haluan.

Miten teillä, ootteko oppinut jotain uutta (tai vanhaa), kun olette alkaneet rautaa nostelemaan?
Onko tavoitteet muuttuneet ja ehkä mielikuvatkin treenatessa?
Itsellä ainakin lihaksikkaampi vartalo miellytää silmää enemmän kuin ennen. Niin se nälkä kasvaa syödessä.

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Get Fit pipo, väriltään musta.
Pysyy pää lämpimänä, näin syksyllä.
Aikaa vastata on Sunnuntaihin 12.10.2014 klo 24 saakka.



Tänään kyykkäilinkin ja alun parin sarjan jälkeen tuntui, että kyllä painaa. Kroppa vaati enemmän käynnistelyjä ja sainkin ihan hyvät kyykyt aikaan. (Dieseli lämpenee hitaasti)
Kympin sarjoja tein, viimeisessä ei tullut enää kuin kasi.
Etukyykkyäkin tein kevyemmällä 12 toiston sarjoja ja alkoi olemaan niin kova hiki, että lopussa ei tankokaan enää pysynyt olkapäillä ja vaihdoin suosiolla reidenojennuksiin ja supersquat laitteeseen. Tein myös pohkeita.
Olipa muuten hyytelöä koivet tänään.
Kaksi miestä tuli myös sanomaan että ompas mulla vahvat jalat, tyypilliseen tapaan meinasin ensin nauraa ja vähätellä, mutta kiitin kohteliaasti kehuista.

Päivän 5 kyykkysarja, yhteensä tein 7 sarjaa.

video

Ai että, nyt on hyvä fiilis pitää lepoa huomenna ja ampaista Lahteen kisahumuun.


Iloista Viikonloppua kaikille!!












6 kommenttia:

  1. Mä kirjottelin pitkät pätkät ja se katosi jonnekin. Kokeillaan uusiksi!
    Oppia ikä kaikki, paljon olen oppinut:
    - Kehitys on hidasta
    - ei saa panikoida ja stressata dieettihommissa
    - kuuntelen kehoani
    - osaan tunnistaa oikean väsymyksen laiskuudesta

    Anu

    VastaaPoista
  2. Tähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän listan, mutta jos nyt jotain suurimpia oivalluksia mainitsen, niin... Vaikka mulla on yhä ulkonäkötavoitteita niin kuin salilla käymistä aloitellessakin, niin oon ehkä vapautunut siitä ajatuksesta, että ulkonäkö määrittää mua. Ulkonäköihanne on muuttunut lihaksikkaampaan suuntaan. Vaakalukemaankin suhtaudun eri tavalla työkaluna enkä itseisarvona. Syömispuolikin on järkevöitynyt enkä koe olevani enää tunnesyöjä, kun osaan kanavoida tunteet toisellakin tavalla, ja tunnistan paremmin, mistä vaikka makeannälkä voi johtua. Oon oppinut, että itsensä haastaminen on kivaa, ja liikkuminen voi olla tosi palkitsevaa, kun ylittää itsensä. Joukkuelajeista en ikinä oo tykännyt mutta tällaisesta itsenäisesti puurtamisesta nautin ja oon huomannut, että välttämättä en ookaan joka lajissa se kaikkein huonoin (vaikka en kyllä salilla jaksa vertailla itseäni muihin vaan ennemmin siihen, pystynkö nyt parempaan kuin ennen). Ja sit oon huomannut, että en tykkää enää farkuista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä listaa voisi jatkaa loputtomiin, yllättävän moniin asioihin se vaikuttaa, jopa niin ettei sitä ehkä ensikis edes tajua mistä se on lähtöisin. Mä olen myös todella huono joukkueurheilija ja koulussa mulla meni aina hermo jos piti jotain pelata. Pidin enemmän voimistelusta, koska siinä pystyi haastamaan itsensä joka kerta uudellaan ja kehittyä paremmaksi. En mäkään niin farkuista pidä, ellei ne tosiaan ole kunnon venyvää kangasta :)

      Poista
  3. Ensin tavoitteena selän kuntouttaminen pullistuman ja skolioosin takia. Sitten tuli hoikkuuden ihannointi, tämän jälkeen lihasten hankinta ja tuoreen ms diagnoosin jälkeen haluan vain nostaa enemmän ja useammin rautaa ja näyttää ms:lle mistä kana pissii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana asenne Nanna, näytetään sille todellakin. Hirmuisesti tsemppiä sinulle.

      Poista