torstai 20. marraskuuta 2014



Kipuja on monenlaisia ja treenattaessa se kipu on hieman erilaista ja johtuu lihasväsymyksestä. Sitten taas toisenlainen kipu voi haitata treenaamista ja liikkeiden tekemistä.
Päästään aiheeseen mun olkapää.
Kaksi vuotta sitten olkapää kuvattiin ja siellä oli kiertäjäkalvosimessa pieni repeämä ja olkanivel oli täynnä ryynimäistä tulehdusmassaa (nom nom) Sitä sitten hoideltiin pistoksilla, jotka helpottivat tulehdusta. Liikerata pysyi edelleen huonona ja olka jäykkänä. Repeämä oli niin pieni, ettei se lääkäriä kiinnostanut.

Kävin lekurissa joku aika sitten (kesällä) näistäkin hommista ja sanottiin että tule sitten takaisin jos ne pahenee... Harkitsin sitä lekuriin menoa, kunnalliseen.

Jos menen kunnalliseen se menee about näin:

Ei kiireellinen aika lääkärille 2-4 vk.
Lähete röntgeniin, n 1-2 vk.
Lausunto?? ei hajua, yleensä sen kai saa heti??
Puhelin aika lekurille 1-2 vk, jossa todetaan että ei siellä mitään näy ja joko kehoitetaan ottamaan buranaa ja jos kipu vielä jatkuu tulemaan takaisin tai laitetaan lähete magneettiin (jos olet muistanut hieman liioitella oireita, että et voi elää sen kivun kanssa
Magneetista tulee lappu että olet saanut lähetteen ja sinne ajan saamiseen menee noin 3 kk.
Magneetista tulee lappu 3 kk päästä, että sulla on aika magneettiin 3 kk päästä...
Kun pääset magneettiin odotat lausuntoa n 2 vk, että lekuri soittaa.

Tähän menisi siis aikaa sen verran että kesän 2015 lopussa tietäisin mikä olkapäässä on.


Vaihtoehto 2:

Menen yksityiselle ortopedille, joka määrää magneetin, jonka maksat itse, saat lausunnon ja kuvat heti mukaasi ja voit varata uuden ajan lääkärille, joka kerto mikä sua vaivaa vai oletko luulosairas ja mitä pitäs tehdä ja jättää tekemättä...
2012 tehtiin sama operaatio, varjoainette kehiin ja magneettiin.


Valitsin vaihtoehdon 2.
En yleensä pienestä valita ja olen tottunut elämään kivun kanssa niin pitkään, että mulle normaali kipu olisi varmaan jollekin paljon pahempaa. Monesti saatan vähätellä lekurissa mun vaivoja. Mun selän kanssa kävi juuri näin, mä kävelin etukenossa ja olin valmis sanomaan lekurille, että juu ei tää nyt niin paha oo, voin joo mennä töihin jos asiakas makaa lattialla...
Bodari tuli  mukaan lääkäriin, ei mennyt aikaakaan, kun makasin leikkauspöydällä.

Eilen kättä väänneltiin suuntaan jos toiseen ja lääkäri kyselin mihin sattuu. Sattui vähän joka puolelle ja diagnoosia ei oikein uskaltanut antaa, kun kyseessä voi olla mikä tahansa. Esim. ahdas olkapää, tulehdus nivelessä tai muuta mukavaa. Nyt sitten tiistaina kuvataan ja katsotaan mitä se olkapää on "syönyt" ja hoidetaan sitten sen mukaan.

Katsoi hän samalla mun sormia ja ranteita, tokaisi siihen, että pitäskö noillekin tehdä jotain :) Pitäs varmaankin ja neuvoi mulle hyvän reumalääkärin, joka voisi tarkastaa ne sitten myöhemmin. Riippuen nyt mitä tuolle olkapäälle tarvitsee tehdä. Jos se onkin reumaperäistä menen reumalääkärille sen kanssa ja nää muut vaivat siihen boonuksena päälle. Oisko tää nyt sitten vuosihuolto.

Mitäs täällä on sitten treenailtu.

Eilen takareisiä ja pakaraa, toissapäivänä olkapäitä ja sitä edellisenä kertana selkää. Nyt tulee pari lepoa ja huomenna treenien kimppuun taas.

Tänään on myös kalvojen käsittelyä ja sehän se mukavaa onkin.


Mariah Kari photo.




Asia joka mua ihmetyttää on nää hiton fitness-kohut. Kuka niistä kohisee? No fitness-muijat pääasiassa. Niitä kohuttaa toisten dietit, perseet ja tissikuvat. Kilpirauhas ongelmat, syömiset, treenaamiset, kisaamiset, kisaamatta jättämiset ihan kaikki. Jos jonkun vähäpukeiset kuvat ärsyttää niin eihän niitä ole pakko katsoa. Facebookissa voi jättää seuraamatta, samoin instagramissa ja blogejakaan ei ole pakko lukea.
Onhan se hassua että väkisin pitää tehdä sellaista joka itseään häiritsee?
Toki mä ymmärrän että onhan se ehkä hiukan mautonta ja juuri sen takia moni ei  ehkäpä fitnesstä  pian urheiluna pidä. ( tai jos on edes joskus pitänytkään)
Mulle on aivan sama mitä joku aattelee mun salilla käymisestä, onko se nyt urheilua vai ei.
Seksillä myydään sitä body- lehteäkin ja olen siitä aikaisemminkin kirjoittanutkin. 

Totta on sekin, että aika harva muu urheilija esittelee itseään missään muualla kuin kisoissa (vähissä vaatteissa) Onko silläkään niin väliä?
Jokainen varmasti itse tietää mitä tekee ja miksi?

Jos mä olisin laulaja olisi ihan ok pyöriä vähissä vaatteissa?
Jos mä olisin näyttelijä joku pitäisi mua tyrkkynä näyttelijänä, joka koittaa saada rooleja.
Jos mä olisin opettaja, ei se olisi soveliasta ollenkaan.
Jos mä olisin äiti, olisin huono äiti.
Lista on loputon.






Joskus joillekin kaikki on vaan perseestä ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti