sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Et ole hauska, kun et juo. Itse et ole hauska, kun juot.



Kuva täältä




Viikolla kävimme kaupassa ja samaan aikaan ulos ovesta poistui mies ja lapsi (ehkä isä ja tytär tai vaari ja lapsenlapsi.) 
Parin metrin etäisyydelläkin käry oli aivan karmea. Alkoholin käry nimittäin.
Mies puhui hieman epäselvästi lapselle ja lapsi oli hieman innoissaan, jostakin, en tiedä mistä.


Miltä mahtaa lapsesta tuntua, kun isä tai äiti on humalassa? 
Kaikkihan me tiedämme, miten alkoholi muuttaa ihmistä sitä nauttiessaan.

Toiset muuttuvat enemmän ja toiset vähemmän, mutta muutos on kuitenkin selvä.
Mieleeni tuli se, kun perheessäni "nautittiin" alkoholia. Mua aina hävetti, kun kaupasta raahattiin kaljaa kotiin. Kaljapäivä on joka päivä, mutta karkkipäivä vain kerran viikossa.
Kuusi kaljaa katosi illassa, ihan vaan siinä telkkaria katsoessa ja silloin vielä sisälläkin tupakoitiin.
Viikonloppuisin ostettiin kirkasta viinaa ja sitä lipiteltiin jaffan kanssa ja oltiin ihan pihalla.
Viikonloppuisin raahauduttiin myös lähikuppilaan ja tultiin kotiin pilkun jälkeen, jos tultiin.
Joskus kotiin saattoi tulla vieraita yöksi ja kerran  heitin vieraan vaatteet rappukäytävään ja huusin kurkkusuorana että ULOS. Joo ei siellä korttia pelattu, kaikki varmaan tietää mitä tarkoitan.

Se oli aika kamalaa.
Oltiin siskon kanssa usein yksin viikonloppuisin.

Yleensä kaljaa kiskottiin kotona, eikä menty juurikaan yleiselle paikalle dokaamaan, paitsi juhlapyhinä. Juhannuksena koko suku oli ihan naamat. Tapeltiin, sammuiltiin, kuseskeltiin housuihin tai muuten vaan yleiselle paikalle. Paikkoja meni rikki, vahingossa ja tahallaan. Pientä lasta pelotti, koska koskaan ei tiennyt mitä tapahtuu ja sitä toivoi että ihmiset sammuu ja ovat hiljaa, että saat nukuttua.
 Monesti kävin sanomassa, että olkaa hiljempaa, haluan nukkua. 

Aamulla se käry vasta kamala olikin. Tyhjiä pulloja, tupakantumppeja joka puolella. Jos jonnekin piti lähteä ei se onnistunut, kun oltiin kankkusessa ja sitten sitä joskus loivenneltiin ettei tuntuisi niin pahalta. En juurikaan kehdannut pyytää kavereita kylään, koska meillä oli niin kamalaa, kun omasta mielestä muilla oli niin ihanat kodit.

Myöhemmin nukuttiin siskon kanssa niin että siirrettiin sänky meidän huoneen oven eteen, koska isäpuolella oli tapana virtsailla kännissä mihin sattuu. Tätä ei tapahtunut enää vain viikonloppuisin vaan myös viikolla. Joskus kusta oli, tiskikoneessa, meidän huoneessa, kissanhiekkalaatikossa you name it..

Oli juhlaa kun pääsin muuttamaan isän luokse ja meno oli rauhallisempaa. Ei tarvinut nukkua toinen silmä auki ja pistää ovea lukkoon yöksi.

Ihan puliukko asteella ei kuitenkaan toiminta ollut ja ulkopuoliselle saattoi näyttää normaalin perheen arjelta. Kuitenkin työt pystyttiin hoitamaan, eikä meillä ollut mitään känniryhmää dokaamassa koskaan. Tiedän kuitenkin sellaisiakin perheitä, joissa Kartsa, Hartsa ja Pirkko tuli kylään kossun ja kaljakorin kanssa. Viedään lasta kevätjuhliin jurrissa tai harrastuksiin ja saa hävetä silmät päästään omia vanhempia ja monesti toimia vanhempina niille omille vanhemmille. Ajokortti kuivumassa sillä jälkihöyryissä aamulla ajaminen oli ehkä turhan aikaista.

 Vanhemmat luulee, että lapset ei huomaa tai tajua jos on pari kaljaa ottanut. Tai että se tissuttelu on jotenkin normaalia, alkoholistilla on kyllä aina hyvä syy juoda. Jos lapset on nukkumassa niin ei ne muka tiedä että alakerrassa vedellään perskännejä.. KYLLÄ NE TIETÄÄ.

Rahaa ei ole, mutta juomiseen sitä riittää aina. Lasten harrastukset on liian kalliita tai ne vie aikaa (dokaamiselta) mutta Alkoon voi aina rahansa kantaa.
Lapsille ei tehdä ruokaa vaan kaikki on mikrossa lämmitettäviä tai tilattavia ruokia, ruokailutottumukset ei todellakaan ole terveimmästä päästä. Humalassa luvataan lapsille kaikkea kivaa ja joskus niitä hankitaankin, ihan vain sen takia, että lapselle tulee parempi mieli ja itselle hyvä omatunto.

 Näille ihmisille ei uskalla omia lapsiaan viedä hoitoon, koskaan ei teidä mitä tapahtuu. Tai tietäähän sen, korkki ei välttämättä pysy kiinni. Koiran hoitoon vieminenkin on kyseenalaista, saati sitten lasta.



Alkoholistin päähän on vaikea takoa järkeä, mitkään hälytyskellot eivät soi, vaikka oksentaa ja paskoo verta. Sairaalassa käydään välillä hieman pumppaamassa lisää verta koneeseen, kun omat on yrjötty pihalle ja maksa on todellakin sanonut  poks  jo ajat sitten. Kyllä sitä voi aina yhden juoda.
Omassa käytöksessä ei nähdä mitään väärää ja kyllä kännissä voi vähän töihinkin mennä tai pitää pulloa piilossa laatikossa ja autotallissa. Autotalli pullo on hyvä sillä jos tekee paljon puutarhatöitä niin aika menee rattoisasti kun naukkailee sieltä välillä. Parin tunnin päästä kun palaa takaisin sisälle, ei varmasti kukaan huomaa, että on aivan seis.

Jos joku ei ymmärrä miksi mä en juo niin voin kertoa sen vielä kerran. Juovat ihmiset ovat ihan urpoja, eivät ota vastuuta teoistaan tai sanomisistaan. Ne haisee pahalle ja kuvittelee liikoja itsestään. Kiva ihminen muuttuu inhottavaksi humalassa, eikä jankkaamista jaksa kuunnella. Monelle ilman alkoholia eläminen on vaikeaa ja kavereita harvemmin tavataan ilman sidukkaa. Juopon lupaukset on tehty rikottaviksi. Mä en halua asua bisseä lipittävän henkilön kanssa, eikä onneksi tarvitsekaan.

Toisaalta olen myös nähnyt, että muutos on mahdollinen. 
















9 kommenttia:

  1. <3

    Mulla on samanlainen tausta, joten ymmärrän ihan täysin. Ja samoista syistä olen itsekin alkoton, enkä myöskään voisi elää alkoholia käyttävän ihmisen kanssa. Onneksi ei tosiaan tarvitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän myös ja onneksi on vapaus valita kenen seurassa aikuisena aikansa viettää.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Alkoholismi koskettaa myös itseäni läheltä, sille olen menettänyt ystävyyssuhteen ja esimiehenä painin myös työntekijän alkoholiongelman kanssa. Yhteistä monille työssäkäyville ns. "kunnollisille" juopoille on se, etteivät he hyväksy alkoholistin leimaa, koska eiväthän he ole samanlaisia deekiksiä kuin arska tai maukka tuolla jossain karhupuiston kulmilla. Ja moni alkoholisti on hyvin älykäs, pystyy kehittelemään mitä monimutkaisimpia stooreja ja peitetarinoita juomisen salailuksi.

    Sydäntä särkee aina kun näkee lapsen tai eläimen alkoholistin kanssa. Lastensuojeluilmoituksiakin olen tehnyt (ihan omalla nimelläni), jopa syntymättömästä lapsesta. Ovathan ne toimenpiteisiin johtaneet, mutta pysyvää muutosta ei oikein niilläkään saada aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnollinen juoppo, hyvin sanottu. He osaavat kyllä pitää kulissit kasassa ainakin siihen asti kunnes juominen lähtee tosissaan käsistä. Ikäviä tuollaiset tapaukset ja loppujen lopuksi mikään ei auta koska tilanne ei ole vielä tarpeeksi huono.

      Poista
  3. Tuttuja juttuja ja fiiliksiä. Kun olin lapsi, meillä käytettiin alkoa varmasti joka viikonloppu ja vanhempien tuttuja ja sukulaisia oli mukana möykkäämässä. Mitään riitelyitä ei koskaan kait ollu, mutta muistan sen hyvin kun ei nukuttua saanut kun laulu raikui ja haitari soi... Noh, ollessani about 10v vanhemmat erosi, jäin isälle asumaan. Äiti vuosien myötä alkoholisoitui aivan täysin ja minä idiootti muutin vielä yläasteikäisenä sen ja kusipääisäpuoleni luo asumaan. Muistan tulleeni koulusta sydän kurkussa kotiin ja miettineeni ollaanko siellä taas humalassa.. Isäpuoleni oli tosi ilkeä minulle, ollessaan humalassa, selvinpäin ei puhunut minulle juuri mitään. Muistan kun se sanoi, ettei "tuosta tytöstä tule koskaan mitään". Nyt olisi hyvä sanoa, että mitäpä mieltä nyt olet:-)
    Myöhemmin äiti sai aivoinfaktin, siihen loppui ryyppääminen kun asuu nykyään palvelutalossa, saatuaan vasemman puolen halvauksen. No, nyt on helppo mennä äitin luo kylään myös lasten kanssa kun voi olla varma ettei se kännissä ainakaan ole. Paljon on äidin alkoholismi vaikuttanut minun elämään, asioita on joutunut käsittelemään aikuisena. Olen myös surrut sitä, ettei lapsillani ole ollut mummoa jonka kanssa touhuta tai itselläni turvallista äitiä vaikka äitini onkin ollut kiltti ja hyväsydäminen. Vanhempiaan kun ei voi valita...
    T: Edelleenkin isin tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan yleistä tällainen toiminta tuntuu olevan. Se kun vaikuttaa läpi koko elämän, pääasia on että itse pääsee eteenpäin elämässä, eikä anna sijaa katkeruudelle. Tosin joskus toisenlaisen elämän eläminen voi olla hankalaa jos huono esimerkki tulee kotoa, kun olemme pieniä.
      Meilläkin tuo juominen loppui, mutta valitettavasti hieman liian myöhään ja sairauden saattelemana, joka ihme kyllä ei ollut alkoholin aiheuttamaa. Tosin terveellisillä tavoilla olisi voinut vaikuttaa sen etenemiseen.

      Poista
    2. Piti vielä lisätä, että luonnollisestikkin, se on selvää etteivät omat lapseni juodu kärsimään moisesta. Ei vaan itse voi ymmärtää sitä, että viina voi olla tärkeämpää kuin oma lapsi ja sen turvallisuus:-/

      Poista
  4. Itselläni on mennyt tuo usko muuttumiseen, niin kauan ex vaimo juopotteli, että vähän yli vuosi sitten pääsi kuoppaan, kaksikymmentä vuotta siihen meni. Aikanaan totesin hänelle, että jätät alkoholin tai minä otan lapset ja jätän hänet. Vastaus oli että ei ikinä. Näin jälkeenpäin ajateltuna paras minun kannalta. Minusta tuli minä. Tsemppiä jatkoon, pidän sun kirjoituksista ja teet ihan uskomattomia kevyitä leivoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamalaa, että toiset valitsee mielummin alkoholin, kuin lapset tai perheen. Halu muuttua pitää lähteä itsestä ja se vaatii todella heräämistä. Toista ei voi muuttaa ja kun toinen ei koe tekevänsä mitään väärää ei se tule onnistumaankaan. Harvassa vaan taitaa olla nuo muuttujat ja monesti se ajaa hautaan saakka.
      Hyvä että olet päässyt itse elämässä eteenpäin ja sait päästettyä irti.
      Kiitos Puuha- Pete, mä olen sellainen joka herkuista tykkään ja ihana kun niistä voin nauttia ihan dietilläkin, ei tule niitä mielitekojakaan. Kiva kun pidät kirjoituksistani.

      Poista