tiistai 9. kesäkuuta 2015

Asiaa kiusaamisesta.

Kiusaaminen ja syrjiminen yhdistetään yleensä koululaisiin ja nuoriin. Lapset voivat olla erittäin ilkeitä ja raakoja toisilleen, sekä aiheuttaa pahaamieltä toisilleen. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa nuoren murenevaan itsetuntoon ja aiheuttaa traumoja pitkäksi aikaa tai ehkä jopa loppuelämäksi.

Aikuisetkin ovat susia toisilleen, aiheuttavat mielipahaa toisilleen, kuin lapsetkin. (Usein vielä tahallisesti)
Nykyään toisten mollaaminen on helppoa ja suurimmaksi osaksi se tapahtuu netin välityksellä. Moni on varmasti lukenut iltapäivälehtien otsikoiden alla olevia "keskusteluita" joissa harvemmin kellään on mitään positiivista sanottavaa tai  antaa edes rakentavaa kritiikkiä mistään asiasta.
Blogien kirjoittajat saavat usein myös törkeitä viestejä. Myöskin bloggaajat itse joskus kirjoittavat asioista ja verhoavat  asiat, että mun blogi ja mun mielipiteet. Jolloin saa "luvan" kirjoittaa mitä vaan ja arvostella muita vapaasti.

Tämä ei kyllä rajoitu pelkästään vain internetin keskustelupalstoille, blogeihin vaan paskaa puhutaan kyllä ihan selänkin takan (joskus jooa suoraan päin näköä. Siihen on myös vaikea olla tarttumatta tai olla lähtemättä mukaan, sillä moni ei uskalla kertoa mitä oikeasti ajattelee ja usein joukossa tyhmys tiivistyy.




Työpaikoilla on omat "jengit" ja lounailla käydään ryhmissä ja tupakkapaikoilla kuumimmat juorut yleensä kuullaan.

Millaista kiusaa sitten aikuiset voivat tehdä?

- Eivät tervehdi vastaantullessa ja mulkoilevat kulmiensa alta.
- Tulet paikalle, keskustelu lakkaa ja osa häipyy paikalta.
- Ei kerrota työpaikan tapahtumista.
- Käyttäydytään, kuin toinen olisi ilmaa.
- Luvataan apua ja viimehetkellä lupaus perutaan ja olet ns. kusessa.
- Kerrotaan omia mielipiteitä sillä verukkeella, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, vaikka aiheesta ei välttämättä mitään tiedä.



Kuulostaako tutulle? Ehkä jopa turhanpäiväiselle sillä  eihän  kenenkään pitäisi pahoittaa mieltään koska se on normaalia, aina voi vähän naljailla. Sarkastisuus ja vittuilu on kovin lähellä toisiaan.
Onhan tuo vielä aika kesyä siihen verrattuna mitä se voisi olla, mutta pienestä se yleensä lähtee. Jos ei ole vahva luonteeltaan sekin voi vaikuttaa ihmiseen erittäin negatiivisesti.

Kaikista ihmisistä ei tosin tarvitse tykätä, mutta hyviä tapoja ei kannata silti unohtaa. Oman mielipiteensä voi myös jättää omakseen, eikä sitä tarvitse kaikille kailottaa.

Kiusaamista tapahtuu myös sukulaisten kesken ja usein sanotaankin, että omaa sukuaan ei pääse karkuun (ja *usipäät pitää vain hyväksyä?) Jos ystäväsi käyttäytyy samalla tavalla, kuin sukulainen, olisitko enää tekemisissä? Veikkaan ettet olisi.
Kaikkea ei tarvitse sietää vaikka olisi kuinka läheinen sukulainen.
Sukulaiset saattaa sulkea sinut ulos piireistään ja kertoa esim. tapahtumista tai juhlista jälkikäteen tai liian myöhään tietääkseen, että et ehdi paikalle kuitenkaan.
Saatetaan sanoa hyvnkin suoraan asioita ulkonäöstä ja harrastuksista. "Parasta" on kun aletaan arvostelemaan lastenkasvatukseen liittyviä asioita ja muistetaan kertoa, kuinka huono äiti tai isä olet.





Sukulaisten (varsinkin sisarusten) kesken yleisesti riitaa aiheuttaa raha ja perinnöt. Ihmisistä tulee ihan hulluja, kun tietää saavansa rahaa jostain. Rahaa jonka eteen ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään, mutta heidän mielestään se kuuluu heille ja mielummin pitää saada enemmän kuin muut!!!
Sitten on ne kimppamökit järvenrannalla, joka on tuhoon tuomittu jo alkuunsa. Eihän siitä mitään tule, kun toiset olisi siellä kuin Ellun kanat, käyvät nauttimassa viikonlopuista ja toisille se on enemmän työleiri, sillä ei mökki itsestään kasassa pysy.

Ei ole varmaan harvinaista, että joidenkin sukulaisten kesken käydään keskusteluita vain lakimiesten välityksellä ja hankitaan lähetymiskieltoja uhkailujen takia.

Ei tarvitse olla, kuin yksi mätäpaise keskuudessa, joka saa paljon pahaa aikaan. Kummallista on se, että kun joku puhuu negatiiviseen sävyyn toisista ihmisistä se uskotaan yleensä ilman että sitä kyseenalaistetaan ollenkaan. Jos puhutkin jotain positiivista, sitähän ei usko kukaan?



Wikipediassa luonnehditaan kiusaamista seuraavalla tavalla:

"Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä, jota esiintyy kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Kiusaaminen on toisen suunnitelmallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan.”

”Verbaalinen kiusaaminen on sarkastinen huomautus, haaste tai loukkaus, joka on tarkoitettu ihmisen saattamiseksi onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan.

Eleellistä kiusaamista ovat esimerkiksi syrjintä, keskisormen näyttäminen, oven paiskaaminen kiinni, sylkeminen huomion herättämiseksi ja tahallinen tuijotus.


Lisää juttua täältä josta tuo ylempi teksti on lainattu.










Käyttäydy muita kohtaan, kuten haluat muiden käyttäytyvän sinua kohtaan.

2 kommenttia:

  1. Se onkin nykyään ehkä se ongelma, ettei ymmärretä, mikä oikeastaan on kiusaamista. Ehkä ajatellaan, että naljailua pitää kestää... Mutta miten pitkään? Vitsejä voidaan heittää, mutta milloin ne menee yli? Kuka siitä päättää? Tai kuka siitä uskaltaa sanoa?

    Toivottavasti löytyy niitä ihmisiä, jotka uskaltaa sanoa takaisin tai huomioi, jos vieressä olevaa kiusataan. Mä ainakin puutun suhteellisen hanakasti, jos mun korvaan särähtää se, miten toiselle tai toisista puhutaan. Ihan vaan sillä, kun mulla on siihen rahkeet. Sillä, joka on kiusattu, ei välttämättä ole voimia tai uskallusta sanoa takaisin.

    Tuo sun kirjoittama viimeinen lause kiteyttää kyllä kaiken. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella vaikea astua toisen saappaisiin ja nähdä asioita jonkun muun perspektiivistä. Jollekin pieni mitätön heitto voi olla jollekin suurikin asia, jokaisella on omat herkkyys- ja sietoasteensa.

      Älä oo tommonen, mitä sä nyt pienestä suutut, ootko sä noin nipo jne. Jokaisella on oikeus olla just niin nipo ja sellainen kuin on.

      Poista