tiistai 7. heinäkuuta 2015

Internetistä kaiken löytää, kannattaako sinne ihan kaikkea laittaa?



Välillä tulee sellainen olo että netissä näkee liikaa. Ihmiset unohtavat sensuurin ja tunkevat tuuttiin kaikenlaista kuvaa ja tekstiä itsestään, jotka säilyvät ikuisesti. Ennen asiat olivat yksityisiä ja kaikkea ei jaettu koko maailmalle. Nyt lähes poikkeuksetta instagramissa ja blogeissa on kuvia perseistä, tisseista, synnytyksistä. Ehkä se on mennyt siihen, kun kukaan ei enää oikeasti kysy mitä sulle kuuluu, kun pian tietävät jo instan kautta kuka on synnyttänyt, kuinka paljon tuli tikkejä. Pakkohan ei ole ketään seurata, mutta facbookin news feediin ilmestyy usein sellaistakin tavaraa, josta joku muu on tykännyt tai kommentoinut.
Kuva täältä

Kaikkihan tuntuu tietävän että takapuolet (ja töröhuulet) myy ja tissitkin, mutta taitaa näitä hanuriammattilaisia olla enemmän nykyään.  Mä oon aina ajatellut, että älä laita sellaista kuvaa jota et kehtaa vanhemmillesi näyttää.
Nykyään kun myös aikuiset, lapsia hankkineet ihmiset tyrkkäävät nettiin puolialastomia kuvia, mitä luulette, löytääkö lapsenne kaverit sen netistä? Varmasti löytää, siinä on sitten taas yksi kiusaamisen aihe valmis. Jos äidillä tai isillä on hyvä kroppa ja se on verhoiltu pieniin hepeniin sen on varmasti nähnyt koko koulu ja opettajatkin. Mielellään minäkin kuvia naapurin Penan sikspäkistä katselen, ei siinä mitään, mutta sanonko sille kaupassa että näytäpäs nyt ihan livenäkin jookos tai Pirkolle, että pyllistäpäs samalla tavalla kuin siinä kuvassa?

Pirkko nimeltä Jennifer Lopez..


Entäs ne blogikirjoitukset? Pitääkö kaikkien tietää että mahdollisesti pidät itseäsi lihavana, vaikka olet tikkulaiha? Jos sun lapset osaa lukea ne luultavasti löytää sun blogin myös, älypuhelimet kunniaan. Musta tuntuis hurjalta lukea omien vanhempien avautumista netistä ja kuinka raskasta elämä on tai sitten jos joku pässi kommentoi kirjoitusta hyvinkin negatiivisella tavalla.

Totta on että ketään ei kiinnosta jos on vaatteet päällä tai ei kirjoita provosoivasti asiasta kuin asiasta.
Jotkut takertuvat jokaiseen kohuun ja kertovat oman mielipiteensä, jotta saisivat lisää lukijoita.

Onko kirjoittaminen sitten kilpailua toisten kirjoittajien kanssa? Osa ihmisistä lukee sun juttuja koska ovat kiinnostuneita aiheista joista kirjoitat, ovat kiinnostuneita sinusta ja toiset käy lukemassa koska eivät tykkää susta pätkääkään, mutta pakko käydä lukemassa mitä paskaa se nyt on kirjoittanut. Toki sinne ajautuu myös ihmisiä tarjouksien perässä, sillä kovin moni blogi on kaupallistunut ja ihmiset elättävät itseään kirjoittamalla. Olihan tanssii tähtien kanssa ohjelmassakin joku titteliltään bloggaaja.

Toiset haluavat aidosti kannustaa ja toiset odottavat epäonnistumistasi.



Aika moni fitness- bloggaaja on samalla PT, asiakkaat kyllä etsivät sinusta tietoa netistä. Jos kirjoittelet itsestäsi kaikenlaista, voiko se vaikuttaa siihen valitseeko asiakas sinut valmentajakseen? Jos kirjoittelet itse epäonnistuvasi treeneissä ja painonhallinnassa tai valittelet makkaroitasi julkisesti onko se hyvää mainosta palveluillesi? Ei sillä etteikö sinulla saisi olla makkaroita, mutta niistä vatvominen ja itsensä moittiminen. Haluaako asiakas itselleen epävarman PT:n?
Kaikki riippuu toki tyylistä miten kirjoittaa ja kaikillahan on huonoja päiviä sekä vaikeuksia elämässä mutta ikuinen nillittäminen käy hermoon, eikä näe asioissa mitään positiivista.

Joku  taas kirjoittelee kovinkin ruusuisia asioita blogiinsa, mutta livenä on selkeä raato ja elämä on ihan *askaa. Blogissa annetaan täydellinen kuva ihanasta elämästä ja totuus on ihan toinen, siksi ei kannata todellakaan verrata itseään muihin, sillä kaikki luettu voi olla totuudeltaan jotain ihan muuta.

Mikään ei saa naista onnellisemmaksi kuin tieto, että muillakin on selluliittiä.


On myös niitä jotka suoltaa hyvinkin avoimesti kaiken vatsantoiminnasta parisuhdekriiseista eetteriin (blogiin ja facebookkiin) ja tuntuu ettei elämässä ole mitään positiivista sanottavaa. Aina voi marista ainakin säästä, veroista, tasa-arvosta, sekä liikenteestä.


Kun julkisesti asioitaan jakaa olet samalla myös otollinen kaikelle kommentoinnillekin. Kaikki ei halua sinulle pelkästään hyvää ja olisikin ehkä viisasta miettiä mitä itsestään tuntemattomille jakaa. Jos sua kiinnostaa mitä ystävällesi oikeasti kuuluu, meneppä kylään tai soita.

Jos sulla ensimmäisenä tulee mieleen synnytyksen jälkeen ottaa kuva ja laittaa se nettiin niin onko se ihan normaalia?? Pitäisikö keskittyy siihen lapseen eikä tykkäyksiin... Miten ihmeessä ihmiset on pärjänneet ennen ilman kännyköitä??

En mä tiedä, mulle tuli juuri 10 tykkäystä ja seitsemän kommenttia, pitää mennä vastaamaan...














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti