tiistai 4. elokuuta 2015

Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa tulemaan...vai tuleeko?


Kävin lääkärissä, alkoi kyrsimään tuo polvikipu, joka paheni yhdessä jalkatreenissä sellaisen kevyen rusahduksen kera. Vaikka olenkin ottanut varovasti jalkatreenejä, enkä todellakaan hötkyile tai hölmöile treeneissä.
Pakko tarkistaa ettei polvessa ole muutakin kuin "tyyppivika" reuman takia.
Kävin Siis Dextrassa ortopedillä ja sain lähetteen magneettiin. Lääkäri oli sitä mieltä että ristiside voisi olla entinen ja senhän voisi tarkistaa vain magneetilla. Tänä vuonna en olekaan muistaakseni magneetissa käynytkään ja se alkaa olemaan jo tapa että kerran vuodessa pitää käydä siellä pötköttelemässä.
Viimeisen viiden vuoden aikana olen käynyt seitsemän kertaa putkessa makailemassa, tai no kerran istumassa, kun polvea kuvattiin sellaisessa tuubissa johon työnnettiin jalka.
Viiden vuoden aikana mua on leikelty 4 kertaa.
Ei ole sellaista päivää jolloin johonkin paikkaan ei sattuisi, mutta sen kanssa on oppinut elämään ja treenaamaan. Jos jonnekin paikkaan sattuu aina voi kuitenkin jotain tehdä, kuten ystäväni sanoi että jos jalkoja ei voi tehdä niin hitosta vaan penaa (ja haukkaa). Toki mä osaan myös olla tekemättä jos tilanne sitä vaatii, mutta juuri nyt ei siitä ole kyse. Lääkärikin käski käyttämään mielikuvitusta jumpatessa ja sitähän multa löytyy.




Jalkatreenit muutenkin jäisi kohta pois, joten ei tässä nyt kauheeta vahinkoa pääse tapahtumaan ja joitakin liikkeitä pystyy hyvinkin tekemään jaloille, että polveen ei kohdistu järjetöntä painetta, enempi menee vaan tuonne takareisi osastolle nuo treenit, mutta menköön sitten. Onneksi voi etureisille tehdä kuitenkin liikkeitä, kunhan ei mene ihan 90 asteen kulmaan, ettei tulee liikaa venytystä koipeen ja pysyy paine reidellä.

Siinä olisi taas tekosyytä kerrakseen jättää hommat jäihin ja mennä makuunin kautta kotio ;) Jotenkin mä en kehtaa kauheasti valittaa ja voivotella ylenmäärin mun vaivoilla, sillä on varmasti niitäkin joilla on niitä enemmän kuin mulla. Noille mä en juurikaan voi mitään, mutta sille mä voin että pidän kuntoa yllä, enkä anna periksi.
Sama pätee myös siihen jos mulla on "läski" olo. En mä ala siitä tänne kirjoittaa miten mun minimaalinen mahamakkara mua häiritsee, jos se ihan kauheasti häiritsee niin sille pitää sitten tehdä jotain eikä valittaa. Tosin vaikka tekeekin nii ei se aina välttämättä katoa kuin tuhka tuuleen.

Fillarointia, se ei satu polveen.

Magneetissa käyty ja sain levyllisen kuvia ja helposti luettavan lausunnon matkaan ja varasin uuden ajan ortopedeille. Lausunnostahan en juurikaan ymmärtänyt, olishan se hyvä tietää jos siellä on vaiva jolle voi tehdä jotain. Itse kun lausuntoa lueskelin niin ajattelin että sitä vois ehkä vähän putsata ja taas pelittää....
Luulin väärin.
Hyvää jalassa oli kuulemma se, että on vahvat lihakset, siihen se sitten jäikin. Putsata ei kannata koska se luultavasti vain pahentaa kipua. Jos sitä ruvetaan ronkkimaan niin seuraava operaatio on kuulemma tekonivel, että sellaista. Ensiavuksi otettiin reilusti nestettä pois ja tilalle lääkettä ja kun siellä ei ole enää mitään mikä voisi kortisonista vahingoittua, sitä sitten sinne vaan. Nyt pitäsi hieman tulehduksen jalassa rauhoittua ja viikkojen päästä tuikataan voitelua-ainetta lisäksi, jonka pitäisi auttaa jonkin aikaa kipuihin.


Muuten lääkkeeksi tuli siis lisää sellaista liikuntaa joka pitää reiden ja pakaran lihakset hyvinä, sekä välttää juoksemista, hyppyjä ja raskaita kyykkyjä. Menin lekurista siis salille tekemään selkää.



Viikolla viettelin myös syntymäpäiviä ja sunnuntaina sain tankkailla, Yhtä juhlaa siis.
Voishan sitä toki mennä huonomminkin ja valittamalla asiat ei yleensä parane.




Viime viikon takareisitreenistä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti