perjantai 6. marraskuuta 2015

E-koodi ja lisäaineet, löytyykö niitä lautaseltasi?



Lisäaineita on kaikkialla ja niitä on lähes mahdoton vältellä varsinkin jos käyttää esimerkiksi lisäravinteita, kevyt tuotteita, erilaisia levitteitä, kastikkeita ja valmisruokia.

Lisäaineet laitetaan tuotteisiin yleensä, jotta ne parantaa mm. tuotteen ulkönäköä (väri, koostumus) ja makua ja säilyvyyttä.

Monesti jokin tietty ruokavalio mielletään terveelliseksi esim. gluteeniton tai vegaani. Monissa gluteenittomissa tuotteissa ja Vegaanisissa levitteissä/ juuston korvikkeissa on läjäpäin lisäaineita. Tuotteet pitää saada näyttämään ja maistumaan samalta, kuin vastaavat aidot tuotteet.
Oletko leiponut kotona esimerkiksi gluteenitonta pullaa tai leipää? Usein niistä tulee ihan kamalan näköisiä, mutta maussa ei välttämättä ole mitään vikaa. Valmistuotteet ovatkin paljon kauniinpia juurikin lisäaineiden ansiosta. Niillä saadaan leivonnaisia kohotettua ja näyttämään paremmilta (parempi myynti)
Joskus esimerkiksi leipomo ei itse lisää lisäaineita suoraan tuotteisiinsa, vaan ne tulee esimerkiksi margariinissa jolla tuote leivotaan. Gluteenittomat tuotteet ovat muutenkin kalliita, kuinka kalliita niistä tulisi jos ne olisikin lisäaineettomia? Voisiko margariinin vaihtaa lisäaineettomaan versioon? Osa lisäaineista on kuitenkin esimerkiksi leivonnassa nostatusaineita, jolla pulla saadaan kohoamaan aina se lisäaine ei tarkoita sitä, että sillä henki lähtee heti kun sitäsuuhunsa laittaa.


Makeutusaineiltakaan ei voi välttyä ja aspartaamin vaikutuksiin on alettu hiljalleen herätä. Sillä on makeutettu monet limut, karkit, lisäravinteet jne.
Sukraloosi on toinen jota käytetään hyvinkin yleisesti makeuttajana.  Asesulfaami K on myös lisäaine jota käytetään esim. purukumeissa. Vaikka paketissa lukee makeutettu 100% ksylitolilla voi siellä silti olla sitä käytettynä aromivahventeena. Maku kestää siis pidempään, tosin purkkaa ei olekaan tarkoitettu koko päiväksi jauhettavaksi vaan sen tarkoitushan on ollut katkaista happohyökkäys ruokailun jälkeen.

Asesulfaami K (E-koodi 950)

  • 100-200 kertaa makeampaa kuin sokeri
  • Asesulfaami K päätyy vedenpuhdistuslaitosten kautta vesistöihin.
  • Ylin hyväksyttävä saanti käyttäjän painokiloa kohti (englanniksi ADI): 9 mg/kg/vrk 
  • Suurin sallittu määrä juomissa on 350 mg / litra. Tällaista juomaa 60-kiloinen aikuinen voisi juoda 1,5 litraa päivässä.
  • Asesulfaami K:ta käytetään useissa ksylitol-tuotteissa - joko arominvahventeena tai makeuttajana.
  • Asesulfaami K ei juuri imeydy ihmisen elimistöön. Se päätyy vedenpuhdistuslaitosten kautta vesistöihin.
Aspartaamia on tutkittu ja sen on todettu vaikuttavan esim. kilpirauhasen toimintaan. Tämä laittoi miettimään myös kysymystä, että miksi niin monella liikkuvalla ihmisellä on kilpirauhasen vajaatoiminta? Voisiko se johtua siitä, että kun kiinnitetään huomiota syömiseen ja koitetaan syödä kevyemmin niin tilalle tulevat light tuotteet sekä kulutetaan suuri määrä lisäravinteita, joissa makeutuksena on sitä useimmiten käytetty?

Aspartaami (E-koodi 951)

  • Noin 200 kertaa makeampaa kuin sokeri
  • Ylin hyväksyttävä saanti käyttäjän painokiloa kohti (englanniksi ADI): 40 mg/kg/vrk
  • 60-kiloinen aikuinen voi juoda 10 litraa aspartaamilla makeutettuja juomia päivässä.
  • Litrassa Coca Cola Lightia* tai Pepsi Maxia** on noin 240 mg aspartaamia (suurin sallittu määrä olisi 600 mg/litra). 60-kiloinen aikuinen voi siis juoda 10 litraa näitä aspartaamilla makeutettuja juomia päivässä. Kolajuomissa on yleensä myös asesulfaami K:ta, mutta sen saantiraja lasketaan erikseen.
  • Aspartaami on työllistänyt Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:a. Se on todennut aspartaamin turvalliseksi peräti neljä kertaa 2000-luvulla, viimeksi joulukuussa 2013. Silti aspartaami herättää edelleen keskustelua.
  • Viime vuosina on EU:ssa sallittu kaksi aspartaamin johdannaista. Nämä uudet makeutusaineet ovat todellisia tehoaineita eli tuhansia kertoja sokeria makeampia: Neotaami (E961) hyväksyttiin 2009 ja advantaami (E969) hyväksyttiin 2014.

Olisiko syytä vähentää lisäaineiden käyttöä, jos sairastat kilpirauhsen vajaatoimintaa tai jotain muuta autoimmuunitautia. Ainakin kannattaa kokeilla ja onhan makeuttajilla ja lisäaineilla haettu yhteyttä myös ylipainoon. Jos pääasiassa ravinto on lisäaineetonta, ei varmaan lisäainehurjastelu välillä saa kovinkaan pahaa kehossasi aikaan?
Jos käytät esimerkiksi erinäisiä vitamiinilisiä, jotka maistuvat hyville ja ne on joko poretabletteja tai pureskeltavia, on ne mitä luultavimmin keinomakeutettuja.

Vaikuttaako lisäaineet valintoihisi ruokakaupassa, vai onko se aivan sama?
Toki esimerkiksi liiallisella sokerin mättämiselläkin on omat riskinsä terveydelle, rasvoista puhumattakaan.

Sukraloosi (E-koodi 955)

  • 500-600 kertaa makeampaa kuin sokeri
  • Ylin hyväksyttävä saanti käyttäjän painokiloa kohti (englanniksi ADI): 15 mg/kg/vrk 
  • Maustetuissa hapanmaitotuotteissa suurin sallittu määrä on 400 mg/ litra. Jos rahkassa olisi tämä määrä, 60-kiloinen voisi syödä päivässä reilut kaksi litraa eli 12 pikarillista rahkaa.
  • EU salli sukraloosin 2004 ja sen käyttö lisääntyi nopeasti muun muassa proteiinituotteissa. Esimerkiksi "pitkää ikää" lupaavat trendikkäät Skyr-rahkat makeutetaan enimmäkseen sukraloosilla (sekä asesulfaami K:lla).
  • Kolajättien kevytlimuissa sukraloosi ja aspartaami vaihtelevat.
  • Kolajättien kevytlimuissa sukraloosi ja aspartaami vaihtelevat. Suomen Coca-Cola Lightissa oli sukraloosia 2006-2009. Sen jälkeen palattiiin aspartaamiin. USA:ssa myytävän Diet Pepsin aspartaami vaihtuu sukraloosiksielokuussa 2015, imagosyistä. Suomen Pepsi Max jatkaa aspartaamin ja asesulfaami K:n käyttöä.
  • Sukraloosi päätyy vedenpuhdistuslaitosten kautta vesistöihin. Makeutusaineita käytetään vesistötutkimuksissa "merkkiaineina": Jos joesta löytyy sukraloosia tai asesulfaamia, sieltä löytyy todennäköisesti esimerkiksi lääkejäämiä.

Ksylitoli (E-koodi 967)

    Vain täysksylitolipurkkaa saa markkinoinnissa väittää terveellisiksi.
  • Yhtä makeaa kuin sokeri
  • Ei ylärajaa päivittäiselle saannille
  • Ksylitolin toinen nimi koivusokeri vie ajatukset kesäiseen metsään. Ksylitolia valmistetaan kuitenkin kemiallisesti, pääasiassa koivun kuituaineesta, joka on sellun valmistuksen sivutuote. Ksylitolin valmistuksessa käytetään myös monia muita raaka-aineita.
  • Vain täysksylitolipurkkaa saa markkinoinnissa väittää terveellisiksi. EU on hyväksynyt terveysväitteen "täysksylitolipurukumi vähentää kariesriskiä lapsilla". Monissa täysksylitolipurukumeissa on myös asesulfaami K:ta arominvahventeena.

Stevia (E-koodi 960, oikea nimi stevioliglykosidit)

  • 200-400 kertaa makeampaa kuin sokeri
  • Ylin hyväksyttävä saanti käyttäjän painokiloa kohti (englanniksi ADI): 4 mg/kg/vrk
  • Suurin sallittu määrä virvoitusjuomissa on 80 mg/litra. Tällaista juomaa 60-kiloinen voisi juoda 3 litraa päivässä.
  • Steviatuotteita hehkutetaan "täysin luonnonmukaisiksi". Ilmeisesti stevioliglykosidit uutetaankin edelleen steviakasvin lehdistä. Niitä osataan kuitenkin valmistaa myös kemiallisesti. "Steviapohjainen" tai "steviasta johdettu" ei myöskään takaa, että makeutuaine olisi kokonaan steviakasvista peräisin.
  • Steviakasvit ovat on alunperin kotoisin Etelä-Amerikasta. Tuotanto on kuitenkin maailmanlaajuista. Esimerkiksi Dansukker SteviaSokerin stevioliglykosidit tuotetaan Malesiassa kasveista, jotka on viljelty Kiinassa ja Keniassa.
  • Steviaa osataan jo valmistaa kemiallisesti.
  • Stevia tai steviakasvi lukee usein pakkauksessa isolla, vaikka ainetta on vain äärimmäisen pieni osuus. Esimerkiksi Hermesetaksen stevia-kiteessä stevioliglykosideja on 0,7 prosenttia, toista makeutusainetta erytritolia yli 99 prosenttia.
  • Hartwallin steviaa sisältävät Jaffa Super -juomat ilmestyivät kauppoihin saman tien, kun EU hyväksyi lisäaineen vuoden 2011 lopussa. Vuonna 2013 Hartwall kokeili steviaa sisältävää karpalolonkeroa, mutta se ei käynyt kaupaksi.
  • Steviaa sisältävä Pepsi Next tuli kauppoihin 2014. Kilpailija Coca-Cola ei paljasta, aikooko se tuoda oman vastineensa Coca Cola Lifen markkinoille Suomessa. Nyt vain verkkokauppa.com myy Lifeä.

Lisäaineet tutkitaan usein koe-eläimillä. Rotilla tehdään 90 päivää kestävä koe, jossa haittavaikutuksia arvioidaan niiden käyttäytymisen, verikokeiden ja sisäelinten kunnon perusteella.
Jos haittoja havaitaan, annosta pienennetään kunnes haittoja ei tule. Sen perusteella määritellään ihmiselle turvallinen päiväsaanti. Annos on yleensä vielä jaettu sadalla, jolloin annos on mahdollisimman pieni ja "turvallinen" ihmiselle. ADI (Acceptable Daily Intake)  

Hyväksyttävä päivittäinen määrä, jonka ei pitäisi aiheuttaa muutoksia kehossamme, mutta millä mittarilla sitä mitataan ja mistä sen itse tietää saako liikaa? Vuosien altistuminen ei välttämättä olekaan niin hyvä juttu.

On myös paljon lisäaineita jotka tulevat suoraan luonnosta esim. lesitiini. E 322

EU tutkii tällä hetkellä lisäaineita ja tutkimus valmistuu vuonna 2020??? Siihen asti kun tämä lisäaineiden arviointi on käynnissä niitä saa edelleen käyttää.
Tanskahan kielsi transrasvojen käytön jo vuonna 2004 ja muutoksen takia on laskettu että tällä muutoksella on säästetty 700 henkeä vuodessa. Euroopa unionin alueella kyseinen lukema olisi 500 000 henkeä jos muutos olisi tehty 2007.
Eviran mielestä transrasvat ovat edelleen turvallisia käyttää, onhan tämäkin tietysti tapa estää liikakansoitusta.

Hulluksihan sitä pieni ihminen tulee, jos aivan kaikkea koittaa vältellä, mutta turvallisimmat lisäaineettomat tuotteet ovat:
Tuoreet lihat ja kalat, kananmuna, maito ja vihannekset, marjat ja hedelmät. Luomu tuotteet eivät joko sisällä ollenkaan lisäaineita tai huomattavasti vähemmän, kuin tavallisesti tuotetut elintarvikkeet. Eli Luomu ei välttämättä tarkoita että se olisi lisäaineeton.

Jotain pitää silti syödä henkensä pitimeksi, valinnat teet sinä itse kaupassa.  Mitä vähemmän E koodeja sen parempi. Onneksi ainakin osittain ravintotietous on lisääntynyt ihmisillä ja eineksien käyttö on vähentynyt.
Suppeaksi menee ruokatarjonta, jos ilman lisäaineita haluaa pärjätä. Ei kannata asioista kuitenkaan tehdä liian vaiketa. Tarkoitus ei ole peloitella ketään lisäaineille, vaan antaa aihetta ajatteluun, voisiko niiden käyttöä vähentää ja voisiko ostokäyttäytyminen vaikuttaa ruoanvalmistajiin, kuten kävi natriumglutamaatin kanssa.



Tavallisimmat lisäaineet ja niiden käyttötarkoitukset.
  • Bentsoehappo ja bentsoaatit, E 210, E 211 (säilöntäaine)
  • Sorbiinihappo ja sorbaatit, E 200, E 202  (säilöntäaine)
  • Lesitiini, E 322 (emulgointiain)
  • Rasvahappojen mono- ja diglyserit, E 471 (emulgointiaine) 
  • Askorbiinihappo ja askorbaatit, E 300, E 301 (hapettumisen estoaine)
  • Glutamiinihappo ja glutamaatit, E 620, E 621 (arominvahvenne)
  • Pektiini, E 440 (sakeuttamisaine)
  • Aspartaami, E 951 (makeutusaine)
  • Maitohappo ja laktaatit, E 270, E 325 (happamuuden säätöaine)
  • Sitruunahappo ja sitraatit, E 330, E 331 (happamuuden säätöaine)
  • Fosfaatit, E 339, E 450, E 451 ja E 452 (stabilointiaine)
  • Karotenoidit E 160a (elintarvikeväri)
Lähde: Elintarviketeollisuusliitto

Muut lähteet: tekniikka ja talous sekä Yle.fi 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti