sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Viikko 8

Viikko soljui aikalailla työn merkeissä, muilla on lomaa on meikäläisellä töitä.
Olen ehtinyt kuitenkin treenailemaan hyvin siitä huolimatta.

Maanantaina rintaa.
Tiistaina Selkää ja takareisiä+ pyllyvä, kaksi kertaa salilla.
Keskiviikkona  Lepo
Torstaina oli käsi treeni, hauista ja ojentajaa ja pohkeita.
Perjantaina Olkapäitä.
Lauantaina jalkoja eestä sekä takaa, kahteen otteeseen.
Sunnuntaina Lepo

Saakeli ku sattu olkiin, hyvällä tavalla :)

Jokainen treeni on ollut hyvä treeni, vaikka töiden jälkeen onkin ollut väsymystä ilmassa ja kyllä monesti tekisi varmasti mieli jäädä kotiin, kuin mennä salille.  Se on vain se lähtemisen vaikeus ja treeni kulkee kuitenkin hyvin.

Minulle treenaaminen ei ole pakkopullaa, vaikka toki joskus väsyttää, mutta mikään ei pakota salille. En mene sinne sen takia,  pitää laihduttaa tai siksi että pitäisi lisätä kulutusta päivään. En mene sinne myöskään se takia että pitäsi saada persausta isommaksi, koska se on nyt IN ja POP. En mene salilla vain siksi että kisaan.

Menen salille koska pidän siitä, että saan vääntää naama punaisena. Mulla on tavoitteita, mutta ei mitään päivämäärää jolloin niissä pitäisi olla. Jos kyykyssä tai penkissä pitäisi olla jokin tietty määrä rautaa johonkin päivämäärään mennessä voi olla että siitä menisi hieman maku, tai sitten ei...
Toki mulla on välillä erilaisia kausia harjoittelussa, mutta en aseta mitään sen kummoisempia tavoitteita, mä vain teen. Yksinkertaista.


Joskus saattoi olla tosi tärkeää painot tai toistomäärät, mutta ei enää. Nykyään tärkeintä on se että joudun tekemään töitä sen sarjan tai liikkeen eteen, ihan sama onko painoa 5 kg vai 500kg, en välitä. Riippuen sarjan pituudesta tai liikkeestä siellä on aika usein joko paljon tai vähän painoa. Viimeiset toistot on silti vaikeita ja joutuu irvistämään.

Salilla näytän urpolle, minua ei kiinnosta miten naama vääntyy tai onko se punainen. Kyllä se punaiseksi menee jos tekee tosissaan.
Minua ei haittaa jos seuraavana päivänä on työpäivä ja tiedän että paikat tulee kipeiksi, en siis ota treeniä "varovasti" vaikka tiedän että seuraavasta päivästä saattaa tulla hieman hankala.
En välitä jos mun sääret on mustelmilla maastavedon jälkeen.
Siitä välitän, että teen liikkeet oikein eikä satu minnekään ja liikkeen PITÄÄ tuntua aina vähän vittumaiselle ja kun se alkaa siltä tuntumaan teen vielä vähän lisää, enkä lopeta kesken.


Minä myös ähkin salilla, vaikka joku alkaakin tuijottamaan. Mulla menee joskus hermo salille, mutta yleensä itselleni. Vähän pitää hermo mennäkin jos koittaa jotain uutta/painavampaa ja se tuntuu hankalalta, kunnon sarja saa aina vähän kiroilemaan.  En silti himaan lähde vaikka ottaakin päähän, tai jos tulee huono treeni. Tiedän että mulla on parannettavaa joissain asioissa ja paljonkin. Ei voi olla heti hyvä kaikessa mitä aloittaa.




Entäs se syöminen. Monelle minun ruokailut voi olla turhaa nipottamista, mutta monen muun ruokailu voi olla mun mielestä itsetuhoista toimintaa (silti mua ei kiinnosta mitä muut syö eikä sitä tarvitse mulle perustella jos menen kylään, miten ja miksi sinä syöt mitäkin)
Kyllä minäkin syön muutakin, sitä mitä monet muutkin, mutta se ei kuulu mun jokapäiväiseen elämään eikä edes joka viikkoiseen, eikä minun tarvitse erikseen mainostaa sosiaalisessa mediassa kaikkia syömisiä, ei dietillä eikä muutenkaan. Se minkä suuhuni tungen tulee auttamatta peräpäästä ulos jossain vaiheessa.

Jos tarkoitus on harrastaa kehonrakennusta (semisti tosissaan) miten voit nähdä kehityksen kunnolla jos lihasten päällä on iso kasa laardia, että kuntoa pitää arvailla ja ottaa joku välidietti että tietää mitä siellä kropassa on tapahtunut???

Edelleen olen sitä mieltä että mä teen asiat omalla tavallani ja sinä teet omalla tavallasi.
Mitään ei ole pakko tehdä, sitä voi maata sohvallakin jos haluaa, mutta turha valittaa jos olo on huono tai väsynyt. Sitä saa mitä tilaa.



Sitten vaikka kakkua tähän loppuun :)


Suklainen porkkanakakku.

300g muussattua porkkanaa, keitä ensin ja kaada vesi pois+ sauvasekoittimella hurautat muussiksi.
50g Tummaa suklaata 90%
2 kananmunaa, 114g
50g kaurajauhoa, instan oats My protein tai Provena.
30g Cocovi kaakaojauhoa.
60g Alpron Go rahkaa.
1 tl leivinjahetta.
Makeutusta maun mukaan, steviaa käytin itse.
Hyppysellinen suolaa.


Keitä porkkanoita ja sulata suklaa samalla astiassa kun porkkanat kiehuu, laita siis asti kiehuvien porkkanoiden päälle.
Sillä aikaa riko munat kulhoon ja kippaa sekaan muut ainekset, paitsi suklaa. Sekoita ja lisää sulanut suklaa joukkoon, sekoita lisää. Kun porkkanat on soseutuneet kaada nekin muiden ainesten sekaan ja sekoittele esim. vatkaimella.
Kaada uunivuokaa 15x20 ja paista uunissa 180 astetta 20- 25 minuuttia.

Tadaa kakku on valmis.


Kalorit koko kakulle 827
P. 37,2
H. 66.1
R. 47.6

Leikkasin kakun 16 pieneen palaan ja yhdelle tulee arvoja 52 kaloria. P. 2.7g H. 4.2g R.3g
Kakku oli aika äkkimakeaa (minun mielestä) joten kerralla saattaisi tuo satsi olla liikaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti