sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

fitness helvetti soikoon...

On taas hurjasti kisaajia menossa kevään kisoihin ja villinä veikkauksena heitän, että niin on myöskin syksyn karkeloihin menossa.
Suurin osa on varmasti ensikertalaisia, mutta  on siellä jo monesti kisanneita. Joko ovat pärjänneet hyvinkin tai sitten niitä joilla ei ole mainittavaa kilpailuuraa takana (itse kuulun näihin)
On muuten helvetin "sporttinen" lookki...



Joskus oon saanut pokaalinkin, se ensimmäinen voi olla että viimeinen :D

Mikä ajaa sinne kisaamaan? 
Tuntuu olevan pari ääripäätä, ja sitten jotain niiden väliltä, ne jotka ovat nuoria ja ne jotka ovat myöhemmällä iällä löytäneet itselleen uuden harrastuksen, eli masters ikäiset tai melkein masters (joihin itsekin kuulun tällä hetkellä) Mutta mikä on se "oikea" syy kisata, sitä ei ole kukaan missään määrännyt. Jokainen päättää itse haluaako rääkätä elimistöään vai ei ja missä vaiheessa se on hyväksyttävämpää?? Kukaan ei kerro mutta kaikki arvostelee silti, minäkin.
Jos ajattelet että kisaaminen parantaa itsetuntoasi, olet valitettavasti väärässä, dietillä ehkä saatat olla hetken tyytyväinen ulkomuotoosi, jossain vaiheessa diettiä, mutta kisan jälkeen se itsetunto pommi vasta räjähtääkin käsiin.

Tästä kuvasta tulee vilunväristyksiä,  ihan karmee tikku.

Nuoret:
Mennään täysillä, eikä juuri ajatella. Valmentaja ja kaverit kehuu että nytkun sä oot käyny salilla tosissaan jo 6 kk niin pitäskö sun osallistua sinne biksuun?? Oot niin hyvässä kunnnossakin ja kaikkea??
No ei kaikki ihan muiden yllytyksestä lähde matkaa tekemään, mutta ensimmäisiä kertoja kisaavilla ei useinkaan ole tarpeeksi lihasmassaa. Se yleensä paljastuu dietin edetessä kun puntari alkaa näyttämään yhtä alhaisia lukemia kuin joskus ala-asteella... Ei siellä lihaa ole yleensä juuri lainkaan ja osa poltellaan pois dietin aikana, jää vielä vähemmän. Tehdään kuten valkku sanoo eikä uskalleta ajatella itse ollenkaan, mietitään että tältä tämän kuuluu tuntuakin. Mielen heikkoutta jos ei kestä huonoa oloa.

Masters:
Lapset on tehty ja lavalle. On saattanut mennä perheen parissa vuositolkulla eikä ole aikaa ollut itselleen ollenkaan. Simpsalapim herätään punttisalin pukkarissa, kun nähdään ensimmäistä kertaa olkapäässä verisuoni. Meitsi lähtee kisaamaan....

Ollaan joko joskus aikaisemmin käyty salilla ja ehkä kisaamassakin tai sitten esim. lähdetty etsimään itseään punttisalille (eron myötä) ja Pena ja Make salilla sanonut että kyllä noin hyvä perse pitäisi lavalle raahata. Eikun biksuja tilaamaan ja valmentajaa hakemaan.  Ei sieltä masterissistakaan välttämättä mitään lihakarkeloita ole tiedossa, yleensä vanhemmalla iällä se hanuri sulaa ensimmäisenä dietatessa ja kun 40+ alkaa lähestyä se maanvetovoima tekee kyllä tehtävänsä niin ylä, kuin peräpäässä.
2009 

Välimalli:
Kun ei olla hyviä missään lajissa, ei osaa juosta, ei voimistella, ei tanssia, ei oo ollut partiossa, eikä oikein kauhean hyvä  urheilussa koskaan muutenkaan. Löytää tiensä salille ja huomaa että tässä on sellainen laji jossa ei tarvii osata oikeastaa juuri mitään. Ei vaikeita kuvioita, ei tarvitse rytmitajua ei sitten niin yhtään mitään, menee vaan salille ja nostelee tavaroita :)
Tämä on myös meikäläinen. Olen tanssinut balettia, jazz tanssia, kansantanssia(MIKSI), voimistellut, pelannut jalkapalloa, lentopalloa, maastojuoksua, uimahyppyjä ja mitä vielä?? Olin kaikissa ihan hyvä, eli aika huono. Kyllä mä salillakin olin ihan helvetin huono. Ensimmäiset 3 vuotta treenasin ihan päin persettä ja siitä seuraavat kaksi vuotta vasta opin vähän  treenamaan. Nyt tuntuu että olisin vasta oppinut jo vähän paremmin treenaamaan ja aikaa on mennyt 15 vuotta.
Tämä on niitä bikiniaikoja...

Oot joko perseestä tai sitten superihminen.
Kun niihin kisoihin valmistaudutaan, ei ne kaverit olekaan enää mukavia. Olet tylsää seuraa, kun et lähde minnekään etkä juopottele. Olet AINA salilla tai jossain poseeraamassa ETKÄ ole missään muualla. Olet huonolla tuulella, ruokaa on vähän ja liikuntaa paljon, koitat selvitä arjen askareista jollain tapaa. Kuitenkin jollain tavalla olet tyytyväinen itseesi ja muistat muistuttaa siitä mahdollisesti sosiaalisessa mediassa joko aamun vatsakuvalla, lenkkipolulta 04:00 tai siitä puurosta jonka ihan itse laitoin mikroon aamulla.
Muistat myös muistuttaa että lapset on viety kouluun ja tarhaan, olet siis supernainen. Uskot omaan tekemiseen 100% Olet varma että voitat koko paskan ja kotiin tuot ison pokaalin ja Body lehden kansikuvan. Tottahan toki omaan tekemiseen pitää uskoa ja kullan kiilto silmissä pitää mennä kuten urheilijan kuuluukin.

Ärsyttäääääääää
Muita ärsyttää  helvetisti, kun jaksat hehkuttaa aamulenkkejä, vaikka olet ihan laho päästäsi ollut jo pari kuukautta ennen kisaa. Sä vaan teet, sä et enää edes nauti, sulla on paska olo ja mietit berliinin munkkia ja kaikkia niitä herkkuja joita sä AIOT vetää kun kisa on ohi. Oot kirjoittanut listaa mitä syöt.
Ootko miettinyt että mitä teet perheesi kanssa kisan jälkeen? Tai miehesi? ET KOSKA SÄ MIETIT VAAN SYÖMISTÄ!!!


Ja se NÄLKÄ!!!
Ihan sama miten ne kisat menee, sitä sitten syödään ja syödään ja syödään. Kaikki kylän buffetit tulee tutuiksi ja alkaa tulla myös isomman koon vaatteet. Sanot itsellesi että se on vaan nestettä, kun kolmatta viikkoa ahtaat ruokaa naamariin. Makuunin karkkipusseja on siellä sun täällä kämpässä.

Sitten otat herneet nenään kun joku sanoo että oot turvonnut!!!! Mitä *ittua se sulle kuuluu, tää on mun normaalipaino + 15 kg kisapainosta kolmessa viikossa. Kun 10 kilon pudottamiseen meni sulta 20 viikkoa. Katselet peiliin ja alat puristelemaan makkaroistasi, alan sitten kohta dietille. Omat selfiet on kuitenkin sen verran hyviä (perseen kohdalta) että omasta mielestä kaikki on vielä hyvin....


Pitäskö sittenkin miettiä??

Vai onko sittenkään... Ja kaikki haluu kisaamaan? Kyllä miettisin muutamaan kertaan että onko se kaiken tämän väärti. Voiko olla hyvässä kunnossa ilman kisaa ja tekeekö kisaaminen susta jotenkin "paremman" ihmisen? Mulle on ihan yksi paskan hailee onko joku kisannut vai ei, se ei muuta käsitystä henkilöstä mitenkään, enkä aseta ketään jalustalle sen vuoksi että on itsensä kerran saanut kireään kuntoon ja sen jälkeen ei ole urheilijaa muistuttanutkaan.
Kyllä kisaaminen sen verran elimistöä sekoittaa ettei se toimi kyllä hyvin vähään (pitkään) aikaan kisan jälkeen. Silloin onkin sen pääkopan oltava kunnossa, jotta kestää sen oman "lihomisensa" tai osaa olla maistelematta joka päivä kaikkea mitä ei dietillä saanut...

Kannattaa koittaa.

Jos pystyt käymäät salilla vaikka 5 vuotta säännöllisesti, niin että treenaat progressiivisesti, saattaa sulla olla jo jonkin verran lihasmassaa. Koita ensin jaksaako siellä salilla käydä ja mieti sitten vasta kisaamista. Koita samalla syödä niin että se olisi pääasiassa siistiä ruokaa ja herkuttelut jää minimiin.
Kuka tahansa pystyy 6 kk laihduttamaan, mutta pystyykö sitä syömään vuosikausia jonkun kaavan mukaan. Hyöty siitä on että et ole välttämättä niin läski ja lihaksia näkyy jo vähän enemmän ennen mitään diettejäkään. Tarkoitus ei ole siis laihduttaa vaan hankkia massaa ja pitää siistimpi lookki.





Entäs se valmentaja. 

Jos olet aloittelija et välttämättä tarvitse valmentajaa vaan jonkun joka näyttää sulle miten siellä salilla ne vehkeet toimii ja miten kannattaa treenata. Jos olet jo kisahommia käynyt läpi osaat treenata salilla ja ruokailutkin onnistuu hyvin ilman valvovaa silmää. Vai tarvitsetko jonkun joka motivoi sua menemään salille tai että ruokavaliossa kannattaisi pysyä.
Oma mielipide on että jos persettään ei saa salille raahattaúa ilman valmentajan paijaamista tai että sen pitäisi olla sun mukana kaupassa jotta et kanna jäätelöä kotiin tarkoittaa se mun mielestä sitä, että sä et ole KILPAURHEILIJA.
En usko että Kaisa Mäkäräisellä on valmentaja sen takia että sitä nyt ei vaan huvita lähteä hiihtämään??? Urheilija painaa menemään treeninsä vaikka välillä ei huvita, väsyttää tai *ituttaa.
Päämäärä on mielessä ja välillä sitä onnistuu ja välillä ei onnistuta, ei niitä suksia vedetä polttopuiksi ja lopeteta siihen paikkaan jos ei kisassa voitakaan. Mutta se on eri asia olla urheilija, kuin harrastelija.

Jonkun mielestä elämänsä kunnossa tuossa vasemmalla ja jonkun mielestä tuossa oikealla. Mielipiteitä on niin monia.

Fitness yleisö.
Se vasta karseeta onkin, oikeasti.
Siellä yleisössä kaikilla kisaajilla on niiden mielestä läskit perseet, meikit on karseet, bikinit on rumat, tissit liian isot tai ei oo niitä ollenkaan, ei oo lihasta tai sitten on liikaa, väri on kamala, se horjahtelee lavalla.
Yleisössä olevat on niitä *itun asiantuntijoita jotka vetäisi heti dietillä ittensä parempaan kuntoon kuin kukaan lavallaja voittais koko roskan, sopii mennä kokeilemaan!!!

Miten on laitetaanko kisapakettia tulemaan ;)













2 kommenttia:

  1. Eipä laiteta pakettia :D Mut en mä kyllä sinne yleisöönkään lähde, kuin fanittamaan yhtä tiettyä ;) Siinä mä olen hyvä! :P

    VastaaPoista