sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Onko kehosi temppelisi vai roskalava.



Syöminen ei ole enää nykypäivänä sama asia kuin noin 20 vuotta sitten. Ruokaa saa joka tuutista ja ihmisten mieliteoilla käydään kauppaa. Tuotteet sijoitellaan kaupassa siten että viimeiseen asti koitetaan vedota tunteisiin. Lähes kaikkien kauppojen kassoilla on makeisia myynnissä, elektroniikkakauppa, urheilukauppa, apteekki...
Syömiseen on enemmän rahaa ja sitä ajatellaan että sitä on myös saatava koska voit ja haluat.
Saatat haluta samalla montaa muutakin asiaa, mutta usein se syöminen vie voiton kaikesta.
Isät ja äidit palkitsevat lapsiaan ruoalla ja herkuilla. Paha mieli, ota karkkia. Hyvin suoriuduttu jostan, ota karkkia. Ollaan paljon poissa kotoa, ostetaan karkkia jne. Me aikusetkin teemme sitä samaa, haemme elämyksiä ruoasta, enkä tarkoita nyt mistään fine dingistä, vaan ihan mättämisestä. Sipsiä keksiä, karkkeja, pizzaa, kebabbia tms. Voiko oikeasti joku kebabbia syövä sanoa että hakee siitä jotain makuelämystä??? Tai karkista. Uusia sipesejä tai karkkeja tullut kauppaan, onhan niitä maistettava.

Samalla halutaan myös pudottaa painoa, mutku kun  sitä ruokaa on kaikkialla tarjolla. Monelle on varmaankin tuttua se että jos on ilmaista viinaa tarjolla sitä vedetään kaksin käsin ja ollaankin sitten aivan naamat muutaman tunnin kuluttua. Ruoan kanssa sama juttu, seisovasta pöydästä vedetään ihan kaikkia laatuja ja kylässä santsataan varmasti.

Vaikka tiedät ettei se kannata ja tarttuu sinun perskannikkaan syöt silti. Ajattelet  aloittavasi seuraavalla viikolla, kun lapset on koulussa tai kun elämä on rauhoittunut. Huomaat että aikaa kuluu vuosia/ kymmeniä vuosia ja olet edelleen samassa tilassa. Raskauskilot on tulleet jäädäkseen ja siihen vielä parikymmentä kiloa päälle.

Missä vika että mätetään?
Mainostamisessa, parisuhteessa, työpaikassa, lapsissa, vanhemmissa, anopissa, sukulaisissa vai huonossa lapsuudessa.
Ihminen on siitä viheliäs että osaa kyllä huijata itseään todella pitkälle ja syytellä omasta "kurjuudestaan" aina muita, paitsi itseään. (geenit, kauhea kiire, stressi, lapset on pieniä, koulu, duuni)
Toki on ihmisiä joilla on kasaantunut paljon ongelmia, eikä niitä osata käsitellä oikein, jolloin se tunne hoidetaan piiloon syömällä.
Syöminen aiheuttaa ensin hyvänolon tunnetta ja sen jälkeen huonoa oloa. Ollaan huonolla tuulella kun tuli syötyä, vaikka ei olisi pitänyt ja taas olet huonompi ihminen kuin kaikki muut yhteensä.
Kierre on valmis ja karkkikaupan kautta kotiin.



Lihomiselle on monia syitä ja niihin ei aina ole vain yhtä ratkaisua. Silloin kun kyse on tunnesyömisestä on henkilön vaikeampaa pudottaa painoaa, kuin vain jos on sellainen ruoalle perso ihminen joka pelkästää syö, kun sitä nyt vaan on tarkolla, eikä korjaa sillä minkäänlaisia fiiliksiä.
Useinkaan laihduttaminen ei ole ratkaisu, vaan ne solmut ovat siellä jossan paljon syvemmällä, niitä ongelmia ei painoa pudottamalla ratkaista.

Toki jokainen onnistuu varmasti pudottamaan painoaan jonkin verran, jotta se olisi pysyvää on se huomattavasti vaikeampaa.

Mihinkään ei ole pikaista ratkaisua, ihmepilleriä tai että joku muu tekee asiat sinun puolesta.
Vaikka sinulle tekisi maailman paras fitness-guru ruokaohjelman sekä treeniohjelman se ei toimi jos sitä ei noudata. Luetaan paljon netistä erilaisista painonpudotus menetelmistä, mutta mitään ei jakseta kokeilla viikkoa tai kahta pidempään. Liikaa infoa joka puolelta ja  lopuksi yhdistät kaikki ne dietit.
Mistään ruoasta ei tule terveellistä vaikka siitä jättäisi jonkun pois.  Hiilariton, sokeriton, gluteeniton, rasvaton.



Usein jäädää myös roikkumaan johonkin vanhaan, vanha neuvo on parempi kuin pussillinen uusia... tai sitten ei. Kehosi muuttuu vuosien myötä ja valitettavasti se ei ole kaksikymppinen ikuisesti, kulutuksesi ei ole yhtä paljon tai yhtä vähän. Syöt joko enemmän tai vähemmän kuin tuolloin eli et voi verrata siihen mitä olet joskus tehnyt, tai luulla että se sama kaalikeittodietti vie yhtään lähemmäs sitä vartaloa joka sinulla joskus silloin oli.
Kehosi muuttuu, eikä se tarkoita sitä että muutos olisi jotain negatiivista. Olet ehkä kantanut lapsia jotka muokkaavat  vartaloa erilaiseksi ja jättävät jälkensä tavalla tai toisella.


Raskaanakin on hyvä harrastaa liikuntaa, mutta jos se ei ole kuulunut tapoihisi ennen raskautta, on se syytä aloittaa maltilla ja liikkua koska se on mukavaa ja terveellistä, eikäsen takia että nyt susta tulee läski... Nyt tuntuu jotenkin olevan valloillaan että raskaana oleva nainen ei saisi lihota, pitää olla tikissa heti synnytyksen jälkeen. Syödään jonkun dietin mukaan jo raskaana ollessa ymmärtämättä mitä se ravinnon niukkuus voi tehdä lapselle (en ole lääkäri)
Harjoitellaan paljon, muistamatta että se keho ei ole ehkä yhtä "kestävä" kuin ennen raskautta.
Sitten on näitä, jotka kauhisteleva että raskaana oleva liikkuu tai ehkä jopa kyykkää salilla.
Jos olet tottunut liikkuja ei raskaus ole kuitenkaan sairaus tai syy alkaa syömään kahden edestä.


Kuinka jokainen löytäisi kultaisen keskitien ja olisi tyytyväinen edes jollain tasolla itseensä ja uskoisi tekemiseensä.

Otsikkoon palatakseni, tuntuu  että kehoa ei kuunnelle, ei haluta kuunnella tai ei välitetä. Oletaan että kroppa on kone joka kestää kaiken, eikä se koskaan anna periksi...

Kyllä se antaa periksi ja silloin voi olla jo liian myöhäistä.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti