perjantai 26. elokuuta 2016

Motivaatiosta.


Treenihommat on täällä jatkuneet normaaliin tapaan.
Vielä olisi kolmisen viikkoa jäljellä satasen prässiä aina ennen jokaista treeniä (siis 100 toistoa, ei kiloa) 
Tämän jälkeen teen luultavasti selälle samanlaista harjoitusta, koska mun pieni selkäni tarvitsee lisää tavaraa :D 

Pakko myöntää että välillä kyllästyttää prässin hinkkaaminen ja onhan sitä tullut jo monta viikkoa tehtyä, mutta ei ilman tuloksia kuitenkaan. Rasvaa on lähtenyt ja erottuvuutta tullut enemmän jalkoihin. Samoin myös ottavat treeniä paremmin vastaan, varsinkin kun olen yhdistänyt hieronnan kerran viikossa ohjelmaan.  Jalat tulevat kipeiksi treenien jälkeen, välillä ei pysty istumaan, ihanaa.

Sarjat on olleet pitkiä, eli painoja vähemmän kaikissa liikkeissä. Toki mä tykkään enemmän sellaisista keskipitkistä sarjoista, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö välillä jotain muutakin tekisi. Aina kun ei voi tehdä sitä mistä eniten tykkää, vaan on tehtävä sitä mikä antaa parhaan ärsykkeen lihakselle juuri sillä hetkellä. 
Mä tykkäisin vaan maata sohvalla, mutta kun se ei kehitä yhtään.... 


Välillä salille mennessä ei huvita yhtään jumpata, saa kuitenkin todella hyvän jumpan aikaiseksi. Se on  kiinni siitä miten itseäsi psyykkaat jos se jaksaminen on enemmän mukavuudenhalua, kuin että olet nukkunut 2 tuntia edellisenä yönä. 
Kun aloitan jonkin liikkeen ja jos tuntuu kulkevan niin kyllä sitä innostuu siinä tehdessä ja pian et edes muista että olit väsynyt tai sun pomo on veemäinen ämmä. (toim. huom. mä oon itseni pomo)

Aina ei toki kulje ja mä oon tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että jos mä jaksan salille asti mennä ja jos parin sarjan jälkeen kaikki tuntuu edelleen surkealta, mä lähen kotiin. Kerrran olen lähtenyt. 

Kyllä osaan itseäni sen verran kuunnella että jos kroppa sanoo ei niin sitten en mene salille, tosin aina harvoin se sanoo :) vai onko se mieli, se huutaa että sinä pieni ihminen tarvitset enemmän lihasta :D :D kroppa taas sanoo että ei saatana pysty.....

Kävin portailla.
Onhan se niin että jos käy 5 kertaa viikossa salilla ja siitä jää yksi kerta pois niin onko se kehityksen este??? No ei todellakaan ole.!! Vuodessa on 52 viikkoa ja jos jokaisen viikkona käy 5 kertaa salilla niin se pari kertaa jos jää väliin niin ei se haittaa. Eikä se haittaa vaikka olisi viikon tai kaksi vuodessa treenaamatta. Kunhan se ei käänny toisinpäin. 2 viikkoa treenataan 50 huilataan.

Se oma harjoittelu pitää sovittaa siihen omaan elämään ja omaan jaksamiseen. Omiin tavoitteisiin ja siihen että onko se realistista. Jos jotain haluaa, siihen kyllä pääsee ja varsinkin jos se on mielekästä puuhaa. 

Pitää omata myös positiivinen ajattelutapa, jos kaikki on aina paskaa ja emmää osaa, emmää pysty, ei musta ole siihen,  ei susta olekaan. Itse sabotoit omaa kehitystä harrastamalla negatiivista ajattelua. 
Jos olet huono jossain, sinusta voi tulla parempi, jo sen pitäisi ajaa sinua eteenpäin = HALU KEHITTYÄ.  Eikä se että naapurin pirkolla on isommat pakarat  (varmaan onkin muuten) Mutta ootapa vaan kohta mulla on koko kylän suurimmat ja niitä ei oo rakennettu suklaalla tai sipsillä vaan TYÖLLÄ!!!!



Rippijuhlissa ei saanut olla legginsejä.



Motivaatiota tarvitsemme kaikki ja joskus se voi olla hetkellisesti hukassa. Motivaation löytää usein eri paikasta. Se saattaa olla vaikka vastaantuleva lenkkeilijä tai joku muu ihminen salilla, netissä nähty kehityskuva tai jonkun mahtava saavutus jossan asiassa. Se voi olla itsellä löysäksi käyvät vaatteet/ tai kiristävätä. Se voi siis olla missä tahansa ja parasta on jos osaat ammentaa sitä mistä vaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti