tiistai 11. lokakuuta 2016

Bikinit, bodyt ja fysiikat.

Välillä huomaan ajattelevani etten ymmärrä koko fitneksestä yhtään mitään, tarkoitan kisaamista ja siihen vaadittavaa kuntoa. :D
Bikini-Fitness on esimerkki siitä miten voittajan ulkoinen olemus muuttuu lähes joka kisassa ja esim kireystaso voi olla huomattavasti erilainen vaikkapa kevään ja syksyn kisoissa. Se voi toki johtua siitä, että se yleinen taso sillä kertaa on pehmeämpi kuin aikaisemmin.  Aina joku voittaa ja joku häviää.
Jos pääasissa look kaikilla kisaajilla on pehmeämpi ja sitten siellä on muutama kireä voi olla että ne kireät erottuvat joukosta negatiivisiesti.
2009


Bodyfitneksessä yleisesti look pitäisi olla kireähkö, mutta ei säikeinen. Useimmiten naisihmisillä tuo alakerta tuppaa jäämään ns. vajaaksi, koska harvalla jalat on sellainen paikka johon ei rasvaa kertyisi enemmän kuin muualle kroppaan.
Olympiaa seuratessasin nuo Figuren kilpailijat ovat kierydeltää samaa tasoa kuin meillä on Fysiikka kilpailijat. Kireitä siis ovat.
2013

Fysiikassa sitten taas olisi suotavaa olla vieäkin kierämpi ja lihasmassaa saisi olla sen verran että lihaspyöreys tulee mukvasti esiin, ettei muistuta aivan lautaa. Mutta jättiläinen ei tarvitse olla, lihat pitää olla vain oikeissa paikoissa. Usein yllätyksenä tuleekin, kuinka pieniä kisaajat ovatkaan, mutta kireyden ja lihaspaksuuden tuoma illuusio saa heidät kuvissa näyttämään "isoilta".

2009

Mikä näistä lajista sitten nykyään kuvastaa enemmän omaa ihannetta tai sitä tavoitetta tulevaisuudessa?
Bikiniin ei missään nimessä, tosiaan mun suora vartaloni ilman kurveja ei sovi bikiniin. Ei mulla ole persettä eikä yhtään mitään, jos olisin samoissa mitoissa kuin oman sarjani bikini kilpailija. Tikku, ei mitään muuta. Toki varmasti jos alkaisin pelkästään treenaamaan jalkoja ja takapuolta saisin kehooni muotoa enemmän siihen lajiin, mutta juuri nyt mun pitäisi kutistua aika reilusti, eikä pelkästään laardista vaan myös lihasmassan puolesta.

Body fitness?? Pakko sanoa että meillä ei täällä kotona ole, enää, sellaista body/figure kilpailijaa jota voisi "ihailla". He ovat joko siirtyneet ammattilaiseksi (oikeutetusti) tai lopettaneet kilpailemisen ainakin toistaiseksi.  Pro puolella sitten taas on aika monta vautsi vauta tarjolla että kyllä siinä nöyräksi vetäisee, kun heidän kuntojaan ja treenaamistaan seuraa.
SE että ei löydy esikuvaa ei tarkoita ettenkä arvostaisi duunia jonka he ovat tehneet oman kuntonsa eteen, sillä helposti se liha ei sillä kropassa kasva. Vaatii monien vuosien työ joskus jopa kymmenien että pääsee huipulle ja voi olla ettei pääse sittenkään.

2011 tai 12


Fysiikka?
Lihasmassaltaan ihan huippusarja ja kuinka kisaajat voivatkaan olla muhkuja ja naisellisia samaan aikaan ja sitten taas todella pieniä välillä :)
Kukaan kisaajahan ei halua kuulla olevansa pieni tai lihaton :D EI KUKAAN, ihan sama missä sarjassa kisaa.
2008

Fysiikassa saa tuota itseään enemmän esille, lavalla, ei tarvitse nököttää line upissa ja kääntyillä vain oikealle. Lihaksia saa jännittää ja pitää jännittää lavalla sekä saa esittää vapaa-ohjelman, tosin 30 sekunnin vapari voisi olla vaikka 45 sekuntia, koska siinä esitetään ns. pakolliset asennot ja sitten mitä muuta ehtiikään itsestään tuoda esille.

Tässäkin sarjassa korostuu se kuinka paljon työtä sen lihaksikkuuden eteen on tehty ja kisaajat ovatkin usein 30+ kuin 20+ ikäisiä. Monella on hyvinkin pitkä treenitausta ja se yleensä näkyykin.  Kisaajat vaikuttavat paljon itsevarmemmilta, eivätkä hösää niin paljon takahuoneessa, kun taas kisapaikalla bikinisarjojen aikaan siellä voi olla välillä maailmanlopun meininki (kaikella rakkaudella)

Kun omaa kisaamista katsoo taaksepäin, niin mikään omista kunnoistani ei todellakaan miellytä omaa silmääni. Jos haluan kisata on oltava paljon parempi lavalla, ei pelkästään kunto vaan ihan kaikki täytyy osua kohdalleen, en tiedä onko se koskaan mahdollista, mutta sen tavoitteleminen on kuitenkin palkitsevaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen mitä olen sanut aikaan, vaikka kisakunto ei koskaan priimaa ole ollutkaan, ottaen huomioon sairastamani taudin ja sen *ittumaisen etenemisen. Nuoremmaksi ja terveemmäksi en ainakaan muutu, joten on pelailtava niillä korteilla mitä on jaettu. Tekosyitä voi toki hakea monesta paikkaa, mutta ei se ainakaan auta. Kun myöntää itselleen että oli susi niin on helpompi edetä taas ja parantaa niitä omia heikkouksiaan.

2014


Yksi asia mikä on aika varmaa niin oli se laji sittten mikä tahansa, ne omat geenit vaikuttavat todella paljon menestykseen. Kropan mallia kun ei voi muuttaa ja raskasrakenteisesta ei saa balleriinaa sitten millään. Heikkouksiaan voi toki parantaa, mutta ei niitä useinkaan voi tuomareilta piilottaa. Hyvä kisakunto pitää olla myös, jos sinulla on unelma fysiikka johonkin lajiin, mutta kunto auttamattomasti liian vajaa, ei menestystä ole tulossa. Sitten se esiintyminen sekin pitää hioo kuntoon ja pakolliset asennot.  Huipulle tie on pitkä ja kivinen ja vaikka tekisi kuinka töitä sen eteen ja kunto olisi priimaa, siellä voi olla joku joka tulee takavasemmalta ohi paremmalla fysiikalla ja vie koko potin.

Niin ja kisat pitäs katsoa livenä paikanpäällä, sillä kuvista on turha julistella voittajia. Se Big picture näkyy vain lavalla. Mutta miten fitnesskansa rakastaakaan arvostelua ja se polemiikki kisojen jälkeen on aina todella viihteellistä. Keskustelufoorumit, instat, facebookit ja blogit on täynnä sitä kenen olisi pitänyt voittaa.  Vaikka pettymyksiä tulee on niilläkin oma tarkoituksensa, siellä erottuu jyvät akanoista ja oman fitness-elämänsä mestarit jatkaa eteenpäin ja tekee parannuksia fysikkaansa tai missä sitä korjattavaa mahtoikaan olla.
 Mun on helppo tehdä korjauksia mun viimeisimpään kisakuntoon sillä siinä ei ollu mitään muuta hyvää kuin bikinit :D Onhan se sieltä pohjalta helpompi ponnistaa ja päästä eteenpäin kuin että jos olisi jo täydellinen, vähemmän paineita kun kukaan ei odota mitään.  Ilman kisahaaveita tai tavoitteita on paljon helpompi hengittää ja treenailla, kun ei ole pakko olla juuri päivänä X kunnossa.


Eikun täyttä höyryä etiä päin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti