sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mukavuusalueen ulkopuolella, on todella kettumainen treenata. Siksi moni jättää sen tekemättä.



Lihaksiston kehittämisen kannalta liikkuminen ei aina ole "kivaa" ja se välillä tuntuu pahalle.
Pallopelit voi olla kiva harrastus, siinä kehittyy motorisia taitoja kuin huomaamatta, kun keskityt siihen kivaan tekemiseen. Siinä kehittyy sellaiset taidot, jotka eivät vaadi suuria fyysisiä ponnisteluita.
Bodaamisessa taas täytyy keskittyä lihaksen aktivoimiseen ja väsyttämiseen, se ei ole mukavaa vaan päinvastoin, välillä erittäin epämukavaa. Mukavuus tuleekin sitten sitä palautusjuomaa puolikuolleena litkiessä salin pukkarissa, tai millaisia rituaaleja ja tapoja onkaan treenien jälkeen.

Siellä olen hillunut viime viikot ja aika usein muutenkin, se vain on korostunut hauisten kohdilla. Se 100 toistoa on suoraan sanottuna ihan *erseestä, mutta teen ne silti. En aio luovuttaa, enkä lopettaa kesken. Hyvä fiilis tulee tosiaan suorituksen jälkeen ja voin onnellisena tepastella tekemään jotain muuta.

Viime viikolla nukuin myös todella paljon ja lauantaina olikin sitten viimeinen "normaali" treeni, sillä tällä viikolla oli vain kevyttä jumppaa tiedossa. (jonka unohdin maanantaina) Kehonhuoltoa, aerobista ja pumppijumppaa, sillä sain unia lyhennettyä sieltä 10-11 tunnista normaaliin kahdeksaan.

Kevyttä viikkoa olekaan hetkeen tullut pidettyä ja reissussa treeni ei kyllä ollut kevyttä, vaikka muuten ei tarvinnut minnekään sinkoilla.


Treenit näyttää tällä hetkellä tältä:

Ma Jalat
Ti   selkä, hauis
Ke Lepo
To rinta, ojentaja
Pe Selkä
La olkapäät epäkkäät.
Su lepo/ kehonhuoltoa.

Pakaroita jossain välillä, kuten pohkeita, myös vatsoja.


Miten motivoida itseään sinne uusille epämukavuusalueille.
Itse teen esimerkiksi näin.
Otetaan nyt vaikka pystypunnerrus. Joskus se tuntuu todella raskaalle pienemmilläkin painoilla ja joskus taas se onkin kevyttä. Vaikka se tuntuisi raskaalle, voin silti saada tehtyä sillä useamman toiston tai lisään seuraavaan sarjaan vähän painoa ja tehdä sillä niin monta kuin tulee.
Usein sitä yllättyy, että jaksoikin tehdä saman määrän toistoja, kuin kevyemmällä painolla.
Uskokaa nyt vaan, että meissä jokaisessa löytyy se next level, oli se asia mikä tahansa, se pitää vaan kaivaa esiin, vaikkakin se tuntuisi hieman pelottavalta.


Sama pätee myös aerobisessa, yleensä teen portaita. Jos huomaan että ajatukseni siirtyy jonnekin muualle, kuin siihen että lakkaan hokemasta itselleni vielä minutteja mitä on jäljellä (esim mitä pitää kaupasta ostaa) lisään vauhtia. Toki teen myös palauttavampaa aerobista, ei verenmakusuussa, harjoittelua.
Jos harjoittelua alkaa tuntumaan yhtäkkiä siedettävälle, on syytä tarkistaa: Painojen määrä, liikerata nyt ainakin. Joskus voi mennä niinkin että painoja lisätessä alkaa olemaan liike helpompaa, mutta se johtuukin siitä että liikettä tehdään liike-energialla eikä lihaksella.

Miksi sitten joku alkaakin tuntumaan ns. mukavalle? Kehitymme tehdessä ja kehomme on luontaisesti laiska. Se kehittyy vain siksi, että seuraavalla kerralla ei tarvitsisi tehdä yhtä paljon töitä kuin edellisellä kerralla, ei siksi että olet päättänyt olla kuuma kissa rannalla ensi kesänä.


Miten muuten motivoida itseään?
Usein teen mielikuvaharjoitteita siitä miltä muutokset näyttää tulevaisuudessa, kun olen harjoitellut tarpeeksi ja tavoitteellisesti. Ilman harjoittelua( ja progressiivista sellaista) ei sitä kehitystäkään tule, sillä toivomalla ei tapahdu mitään!!!! Oli kyse sitten mistä tahansa asiasta, se vaatii toimintaa ja sinnikkyyttä. Välillä tulee lunta tupaan, mutta se on normaalia ja siitäkin voi päästä yli.

Muutoksia kehossa voi tarkkailla muullakin, kuin  vaa'an avulla.
Tässä harrastuksessa usein se vaaka ei ole "kaveri", sillä naiset varsinkin pelkäävät, että se näyttää enemmän kuin kisaviikolla :D Voi käydä niinkin että kun vaaka näyttääkin enemmän, ajatellaan että lihasta sinne on tullut ja totuus paljastuukin sitten mahdollisesti seuraavissa kisoissa.

Valokuvat kertovat usein totuuden myös lihasmassan kertymisestä, joka on olennaista fitness lajeissa. Toinen jonka pitäsi kertoa ehdoton totuus olisi se valmentaja? Kertooko suoraan päin naamaria että lavalle ei ole asiaa? Jääko kisadietti kesken jos kunto ei ole edennyt toivotulla tavalla?
Mä en tiedä miksi ajatellaan että olisi noloa ettei päässyt lavalle asti, jos kunto ei vaan ole sitä mitä pitäisi olla. Ei sinne kannata mennä kokeilemaan jos vaikka muutkin olisi huonossa kunnossa :D

Siihen kisakuntoon vaikuttaa niin monia asia tai siihen pääsemiseen.
Elämä olisi hyvä olla aika tasapainossa, sillä ylimääräinen stressi näkyy varsinkin naisen kehossa. Mieli ei välttämättä olekaan mukana 100% koko touhussa kuin pitäisi.
Alitajuntaa ei voi paeta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti