keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Toipumaan päin, sairauspäiväkirja vol 2.

Polvioperaatiosta toipuminen on ollut nopeaa, ainakin mulla. Näin muistelen että se olisi ollut viimeksikin. Toki vasta ei ole mennyt kuin kaksi viikkoa ja maltti on valttia, tiedetään. Kaikki varoittelee, älä nyt liikaa tee, ettei vain nyt sattuisi mitään. Varoitellaan ja ollaan "huolissaan",  käytkö liikaa salilla, mikset syö pullaa, miksi syöt pullaa jne. Joten on aivan luonnollista että ihmiset kertovat tästääkin asiasta oman mielipiteensä.




Leikkauksen jälkeen Torstaina en tehnyt oikeastaan mitään ja liikuin vielä keppien kanssa, kun en ihan kauheasti viitsinyt varata jalalle painoa. Ainakin ulos mennessä ne oli käytössä ja kävin koirien kanssa 400 m lenkin. Sehän oli sellaista solmuleikkiä ja keppien kanssa tilanne oli aika mahdoton, mutta selvisin hengissä.
Perjantaina kepit lensi jo nurkkaan, tosin oli ne mulla kaupassa mukana, mutta tuntui turhalle raahaamiselle, että päätin jättää ne kotiin (tai raahata vaan yhtä mukana).
Portaissa vielä tarvitsin vertaistukea niistä :)
Kävin salilla, tein käsiä ja hieman olkapäitä, sekä sairaalan fyssarin ohjeiden mukaan liikkeitä.
Jotka tosin on sellaisia että en tiedä onko niistä osan tekemisessä mitään järkeä. Tarkoitus niillä on kai aktivoida reiden lihaksia esim. laittamalla jalka suoraksi ja nostamalla sitä ylös ja alas kunnes reisilihas väsyy. Päätin pitää liikkeistä kyykyn penkille, joka olisi pitänyt tehdä kotona keittiön tuolille joka on taas liian korkea, salilla se onnistui paremmin kun oli matalampi taso tarjolla.
Portaat menin ilman keppejä ja kävin 750m kävelyllä koirien kanssa, hidas se oli kuten kuuluukin.


Lauantaina menin salille tekemään selkää ja jumppaliikkeitä. Kävelin matolla ja kävin koirien kanssa myös kävelemässä. Jalan liikkuvuus paranee joka päivä vähän.

Niin ja niille jotka kehoittavat olemaan iisisti ja varoa, voin kertoa että lääkärin ohje oli että jalkaa saa ja pitää käyttää normaalisti. Ei siis kyykkäämistä, jalkatreenejä vaan kävellä normaalisti mahdollisimman paljon linkkaamatta.
Tuota jalkajumppaahan pitäisi tehdä ainakin kolmesti päivässä ja esim tuossa sohvalla mä ojennan sitä jännitykseen ja koukistan. Kyykkyjä teen tasolle salilla, sillä kodin tuolit on liian korkean eli helpot eli ei siis tee sitä mitä sen pitäisi.

Pitää myös muistaa että kyseessä on kierukan tähystysleikkaus, ei mikään isompi operaatio. Se ei siis ole este tekemiselle vaan hidaste. Toki jokainen toipuu oman tasonsa mukaan, joten jollakin se voi kestää kauemmin.  Joku pyörittelee silmiä ja miettii että onko sinne salille pakko mennä ja vastaus on: ei sinne ole koskaan pakko mennä, mutta sinne saa mennä jos haluaa. Toiset ei halua mennä sinne vaikka niillä ei olisi mitään vikaa.


Sunnuntaina meno olikin jo huomattavasti reippaampi ja kävelyä tuli reippaammin. Salilla matolla 4 km ja koirien kanssa pari lenkkiä. Hidas kylläkin, mutta ei haittaa, mielummin hidas kuin ei liikettä ollenkaan. Portaat menee "sujuvasti" eikä tarvitse pelätä turvalleen menoa. Tämä on nyt se vaihe, että jotain voisi sattua jos unohtaa, että jalka  ei olekaan priimakunnossa, vielä. Kipua kun ei ole juurikaan ja vaikkei se taivukaan lähellekään normaalia, ei se kävellessä enää joka askeleella muistuta.
Maanantai oli jälleen treenin paikka ja päätin treenata jalkaa :) Siis sitä mitä ei ole operoitu, tein muutamia yhden jalan liikkeitä ja sitten istumaprässissä todella kevyellä painolla molemmilla jaloilla. Tällä korvasin sen kehonpainolla tehdyn kyykyn, jota olen kuntouttamiseen tehnyt. Tämä liike oli todella hyvä, aion siis tehdä sitä jatkossakin. Se ei venyttänyt liikaa jalan lihaksia vaan sopivasti eikä tullut yhtään kipua jalkaan. Eikä tarvitse tehdää 200 kyykkyä.
Kävely onnistuu todella hyvin, ainoastaan jos nousen portaita kokonaan toisella jalalla, saan järkyttävän pumpin etureiteen. Joten vielä mennään portaat yksi kerrallaan, varasin myös osteopaatilla ajan ja samalla pyydän akupunkitiota reiden lihaksille, jotta sais tuota kireyttä hieman laukeamaan. Muuten toimisi hyvin ja polvi ei itsessään vaivaa, etureiden lihakset kiristää piirun verran. Toki tämä on kehon oma suojamekanismi, joten en ole kauhean huolissaan tästäkään.

9x backside.



Keskiviikkona kävin akupunktiossa ja se auttoi todella paljon reiden nesteisyyteen ja taas on toipuminen ottanut ison harppauksen eteenpäin. Sain myös uusia jumppaliikkeitä jalalle.
Portaat menee huomattavasti helpommin jo loppuviikosta ja uusien jumppaliikeiden tekeminen auttaa ihan silmiin nähnden vahvistamaan koipea. Aloin tekemään hermottavaa treeniä myös toisellekin jalalle, sillä siinä on jo vajausta enkä saa sitä aivan suoraksi asti, joten ei se hukkaan mene siihenkään jalkaan. Isompia reisilihaksia metsästämään siis, joten eiköhän ne siitä ala kehittymään.

Keskiviikkona olin myös muutaman tunnin töissä, seisomisesta se ei kauheasti tykännyt, mutta ketara välillä ylös ja taas mentiin.

Tällä viikolla jalka on ollut jo niin hyvä, että olen portaakin voinut askeltaa normaalista ja tein porraskonetta salilla. Hieronta maanantaina auttoi myös avaamaan reisilihaksia, joka lisäsi huomattavasti liikkuvuutta.
Salilla olen siis käynyt aivan normaalisti, ainoastaan jalkatreenit ovat jääneet (hyvästä syystä) vähemmälle. Tämäkään ei ole siis syy heittää hanskoja tiskiin, vaan on tehtävä entistä enemmän töitä, jotta kuntoutuu.Toki olen joitakin liikkeitä jaloillekin tehnyt, esim. loitonnus, pakarapotkut ja suorinjaloin maastavetoa pienillä painoilla, pian voin lisätä enemmän vastustakin jo.

Ruokavaliosta on pidettävä huolta jos on tavoitteita, painonpudotuskaan ei häiriinny tämän takia.
Helmikuun alussa alkanut dietti onkin auttanut tosi paljon nivelvaivoihin ja painoa on pudonnut 7+ kg.

Voin siis lopettaa sairauspäiväkirjani tähän, toipumista ei voi estää. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti