lauantai 27. toukokuuta 2017

Epämukavuusalueelle...

Milloin olet viimeksi tehnyt jotain missä et olekaan hyvä, vaan huono tai oikeastaan surkea??

Tuudittaudumme helposti tekemään vain ja ainoastaan asioita, joissa koemme olevamme hyviä, jätämme ne vaikeammat asiat tekemättä tai delegoimme ne jollekin muulle.
Jotkut asiat on toki parempi jättää ammattilaisen huolehdittavaksi, mutta tekemällä vain itselle helppoja ja vähemmän haastavia juttuja, saatamme samalla sabotoidan itseltämme kehittymisen mahdollisuuden.
On eri asia kuitenkin jättää se tekemättä, jos tiedät että joku muu tekee sen paremmin ja laatu on sellainen kuin pitää.  Jos itse alkaa säätämään voi esimerkiksi auto hajota enemmän.
 Joten on asioita joiden tekemiseen on hyvä saada joku muu.


Epävarmuus usein pilaakin suorituksia, myös silloin jos onkin hyvä jossain. Se on kamala tunne, tiedät osaavasi, mutta silti et saa sellaista aikaan kuin yleensä. Tai saat hyvän lopputuloksen, mutta hirvittävän työn jälkeen, koska tarkastat ja tarkastat, vielä kerran tarkastat, että oliko se varmasti näin?

Epävarmuus voi iskeä kaikkiin ja milloin vain. Nykyään epävarmuus voi iskeä somea selatessa ja valitettavan usein se oma epävarmuus kohdistuu myös omaan ulkonäköön, omaan statukseen tai jopa siihen, että kyseenalaistaa oman onnellisuutensa. Tämän tekee ihan vain sen perusteella että on nähnyt kuvan esimerkiksi instagramissa, joka voi lopulta paljastua ihan kaikeksi muuksi kuin totuudeksi.


Mitä olisi tehtävissä silloin kun epävarmuus iskee tai ei halua tehdä jotain missä on huono.
Jos halajat kehitystä jollain alueella on sinun mentävä sinne missä olosi ei olekaan mukava, epämukavuusalueelle. Pian huomaat että oletkin mahdollisesti kehittynyt ja parantunut, jolloin se ei olekaan enää epämukavaa. MUTTA sinun on silti vieläkin etsittävä niitä uusia epävarmuuksia ja heikkouksia joissa on kehittämistä ja tämä sama jatkuu ja jatkuu. Kukaan ei ole koskaan kokonaan valmis.

Sitten se epävarmuus, jos olet esimerkiksi työssäsi hyvä ja sinulle iskee hetkellinen epävarmuus kannattaa kysyä itseltään että onko joku vienyt sinulta sen ammattitaidon sillä sekunnilla pois? Miten et muka yhtä-äkkiä sitä osaakaan tehdä? Toki ihminen on erehtyväinen ja on inhimillistä tehdä virheitä, mutta se ei tarkoita että sinä olisit jotenkin huonontunut. Näistäkin asioista voi ottaa opikseen ja olla jatkossa parempi.

Usein myös työelämässä tuudittaudutaan siihen, että tehdään toki hyvää jälkeä, mutta pienellä panostuksella. Mutta voisit(ko) ehkä saada vieläkin parempaa aikaiseksi. Mennään siis taas sieltä mistä aita on matalin, eikä kuluteta energiaa siihen että hieman suuremmalla panostuksella voisi saada vieläkin parempaa jälkeä aikaan. Kehitys on siis pysähtynyt tai se pysyy paikallaan, sillä sinulle ja työnantajalle/ asiakkaalle on tähänkin asti riittänyt se suoritus ja taso niin se riittäköön nytkin.


Ei siis uskalleta ottaa sitä riskiä että tehdäänkin asioita uudella tavalla tai ihan jotain muuta kuin ennen. Toki pyörää on turha koittaa keksiä uudelleen, kun vanhakin resepti toimii, mutta ymmärsitte varmaankin pointin.

Liikunnassa ja saliharjoittelussa muutos on kehityksen avain. Jos aina harjoittelet samalla tavalla, käyt laitteet samassa järjestyksessä, samalla intensiteetillä ja samoilla toistomäärillä, et enää kehity jonkin tietyn ajan jälkeen enää juurikaan. Saatat ylläpitää sitä tasoa joka sinulla on, mutta muutoksia kehossasi ei enää tapahdu.
Usein sanotaankin että saliohjelmaa tulisi muokata kolmen kuukauden välein, mutta oikeasti niitä liikkeitä ei tarvtise kokonaan vaihtaa, riittää että vaihdat toistojen määrää, järjestystä ja otat ehkä muutaman uuden liikkeen repertuaariisi. Rakettitiedettä liikkuminen ei ole tai saliharjoittelukaan, mutta jos et uskalla lisätä painoja ajan myötä harjoitteluusi ei kehityksesi avain ole se uusi ohjelma, uudet liikkeet vaan se on uusi asenne ja asennoituminen harjoitteluun.
Uutta ponta voit saada harjoitteluusi ottamalla välillä ohjauksia, sillä pelkän ohjelman ohjaaminen ei välttämättä riitä, sillä paljon uutta asiaa kerralla ei voi aina jäädä mieleen. Tekniikka voi olla  pieniä korjauksia vaikka ja niitä ei itse huomaa.


Minä en juokse, koska nosta painoja enkä tee aerobista. Se on ämmien puuhaa tai ei mun tarvitse laihduttaa....
Se että et tee aerobista tuntikaupalla viikossa on ihan ok, mutta mitäs jos tekisitkin välillä jotain jolla sykkeen saisit kohoamaan ja peruskuntosi nousemaan. Saatat huomata että painojen nostamisesikin kehittyy eritavalla ja et alakaan puuskuttaa kesken sarjojen niin kovasti, sekä palautumisesi sarjojen välillä tehostuu.
Tai vaikka tunnet osaavasi jo kaiken etkä sinä muiden apua kaipaa tai ohjauksia, saatat yllättyä.
Ohjausten ottaminen ei tarkoita että olet huono, vaan että haluat olla parempi.





Aina on tilaisuus kehittyä, kukaan ei ole kokonaan valmis.


Omia epävarmuuksia on tämä kirjoittaminen, olen siinä luokattoman huono. Tekstin muokkaaminen ymmärrettäväksi vie todella paljon aikaa ja kirjoitusvirheitä on yleensä enemmän kuin tarpeeksi. Ei se silti estä kirjoittamasta, tässäkin asiassa voin kehittyä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti